Maakaappaus (englanniksi land grabbing) tarkoittaa maanhankintaa, jolla ei ole oikeutusta. Viime vuosikymmeninä monet valtiot ja monikansalliset yritykset ovat huomanneet maan kannattavaksi sijoituskohteeksi kulutuksen edelleen kasvaessa, ja siksi yritykset ovat lähteneet hankkimaan maata erityisesti kehitysmaista. Viimeisen vuosikymmenen aikana pienviljelijöiden käytöstä arvioidaan siirtyneen yli 200 miljoonaa hehtaari ulkomaisille sijoittajille, eli kuusi kertaa Suomen pinta-alan verran.

Maakaappaus viittaa erityisesti ihmisiin, joihin monikansallisten yritysten investoinnit vaikuttavat suorasti, eli paikallisiin pienviljelijöihin. Maanosto saattaa yrityksen näkökulmasta vaikuttaa normaalilta investoinnilta, mutta pienviljelijä, jonka omistusoikeutta käyttämäänsä maahan ei ole kirjallisesti sovittu, voi menettää sukunsa vuosisatoja käyttämän maan ja samalla elantonsa. Maakaappauksilla on yhteyksiä esimerkiksi ruokamellakoihin ja konflikteihin.

Maakaappaus määritellään usein maan tai sen käyttöoikeuden pitkäaikaiseksi hankinnaksi taikka vuokraukseksi, jossa esiintyy alla olevista ongelmista yksi tai useampi:

• ihmisoikeusloukkaukset, myös naisten yhtäläisten oikeuksien loukkaukset;
• vaikutusten kohteena olevien maankäyttäjien vapaaehtoinen ja tietoon perustuva ennakkosuostumus puuttuu
• sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristövaikutuksia ei huomioida tai niiden perusteellinen arvio puuttuu;
• maanhankintasopimus ei ole läpinäkyvä, eikä määrittele selkeitä ja sitovia kuvauksia toiminnoista, työllisyysvaikutuksista ja hyötyjen jakamisesta;
• maanhankintasopimusta ei ole tehty demokraattista suunnittelua, riippumatonta valvontaa ja ihmisten aitoa osallistumista toteuttaen.

Maakaappaukseen on monia syitä. Halpa maa houkuttelee sijoittajia niin maa- ja metsätalous-, energia- kuin kaivosaloiltakin. Koska monissa kehitysmaissa ihmiset, jotka käyttävät maata, eivät omista käyttämäänsä maata paperisopimuksin, valtio voi myydä maan eniten tarjoavalle. Maanosto mahdollistaa yrityksien toiminnan siirtämistä yrityksen näkökulmasta suotuisempiin olosuhteisiin. Käytännössä maanostokilvalla on paikallistasolla haitallisia vaikutuksia köyhien ihmisten ruokaturvaan, maanomistukseen ja maankäyttöoikeuksiin, sukupuolten väliseen tasa-arvokehitykseen sekä niiden kahden miljardin ihmisen tulevaisuuteen, jotka saavat toimentulonsa pienviljelystä.

Myös muutamilla suomalaisyhtiöillä, kuten Stora Enso ja Neste Oil, on raportoitu olevan kytköksiä maakaappauksiin. Suomen valtion omistamalla rahoitusyhtiö Solidiumilla on käytössään neljäsosa Stora Enson kokonaisäänimäärästä ja Suomen valtio omistaa suoraan 50,1 % Neste Oilin osakkeista. Valtion omistajaohjauksesta vastaavalla ministerillä on siis sanavaltaa siihen, millaista toimintaa valtion omistamat yritykset pyörittävät. Siksi Changemaker vaatii, että Suomen valtion omistamien yritysten maanostotoiminnassa varmistetaan ihmisoikeuksien ja paikallisväestön maankäyttöoikeuksien toteutuminen.


Tutustu myös:

Changemakerin taustamateriaali kampanjateemasta
Kepan julkaisu Kaapattu maa - Globaalin maanostoryntäyksen voittajat ja häviäjät