Muurien ja porttien takana

Etelä-Afrikan politiikkaa käsittelevällä luennolla kysytään, mikä on apartheidin perintö. Katson ulos luokkahuoneen ikkunasta ja katseeni on kiinnittynyt parin kilometrin päässä olevaan Khayamandin kylään. Khayamandi on köyhä kylä, joka perustettiin apartheidin aikana edistämään rotuerottelua. Tällaisia kyliä perustettiin apartheidin aikana lukuisia.

Istun Stellenboschin keskustassa yliopistossa, joka aikoinaan oli vain valkoisten yliopisto ja jossa apartheid luotiin. Vaikka apartheid-lainsäädäntö päättyi vuonna 1994, jolloin rotuerottelua vastustanut Nelson Mandela valittiin ensimmäisillä demokraattisilla vaaleilla maansa presidentiksi, apartheidin vaikutukset näkyvät yhä Stellenboschin katukuvassa. Stellenboschissa kuilu köyhien ja rikkaiden välillä on erittäin näkyvä. Osasyy tähän on koulutusjärjestelmän valuviat, jotka ovat nekin suurelta osin perintöä apartheidin ajalta. Rahaa koulutuksen edistämiseen olisi, mutta se katoaa mystisesti korruptoituneessa maassa.

Asun ympäri vuorokauden vartioidulla alueella ja kotini on neljän avaimen takana. Tällaisessa ympäristössä voi helposti tuudittautua ajatukseen, että tämä maa olisi vaaraton. Suurimmalle osalle tällainen turvallisuus ei kuitenkaan ole todellista.

Palaan kysymykseen apartheidin perinnöstä. Keskusteltuani paikallisten asukkaiden kanssa en tiedä voimmeko puhua apartheidin perinnöstä , kun esimerkiksi Khayamandin kaltaiset kylät ovat vielä olemassa. Vaikka mikään laki ei pakota enää asumaan Khayamandissa, monilla ei ole varaa asua koskaan muualla. Apartheidin haavat tulevat näkymään vielä pitkään Etelä-Afrikassa, mutta matka rauhanomaiseen yhteiskuntaan on onneksi alkanut. Ehkä vielä koittaa päivä, jolloin ihmisten välillä ei ole enää muureja ja portteja.

Kirjoittaja on changemaker-aktiivi, joka opiskelee yleista valtio-oppia Helsingin yliopistossa. Tämän vuoden hän opiskelee Etelä-Afrikassa rauhan ja konfliktintutkimusta.