EPA-sopimusneuvottelut EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa

EPA (economic partnership agreements) tarkoittaa Euroopan unionin neuvottelemia talouskumppanuussopimuksia Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa. Sopimusneuvottelut alkoivat vuonna 2000, kun entisestä Lomé-järjestelmästä siirryttiin uuteen Cotonuo-sopimukseen, jonka osia EPA-sopimukset ovat.

Vuodesta 1975 lähtien kauppaa Euroopan ja AKT-maiden välillä siis määrittivät Lomé-sopimukset. Sopimuksessa tunnustettiin se, että AKT-maat eivät olleet yhtä kehittyneitä kuin Euroopan maat. Tästä syystä niille myönnettiin enemmän etuuksia alueiden välisessä kaupassa. Keskeistä oli pyrkimys saada köyhemmät maat kehittymään, ennen kuin niiltä alettaisiin vaatia samanlaisia velvollisuuksia kuin Euroopan mailta.

Sopimusten ideaan kuului ajatus siitä, että köyhillä mailla täytyi olla oikeus toimia samalla tavalla kuin millä Euroopan maat olivat aiemmin rikastuneet. Tästä syystä AKT-maille jätettiin mahdollisuus esimerkiksi suojata omaa tuotantoaan protektionistisella politiikalla, eli esimerkiksi pitämällä yllä maiden omia tuotteita vastaaville eurooppalaisille tuotteille suhteellisen korkeata tullitasoa, jotta maiden oma teollisuus voisi rauhassa kehittyä. Euroopan maat pyrkivät edesauttamaan maiden kehitystä myös helpottamalla erityisesti jalostettujen tuotteiden pääsyä markkinoilleen. Tarkoituksena oli saada maat kehittymään pelkistä raaka-ainetuottajista teollistuneimmiksi.

Lomé-sopimukset eivät kuitenkaan nostaneet AKT-maita köyhyysloukusta. Eu:lta saadut kauppaedut menettivät suhteellista merkitystään, kun Eu laski tullitasoaan vähitellen kaikille maille. Lomé-sopimusten olemassaoloa vaikeutti myös WTO:n (World trade organisation eli Maailman kauppajärjestö) säännöt, joiden vastaisia Lomé-sopimukset olivat.

Lomé-sopimusten tilalle solmittiin v. 2000 Cotonoun sopimus. Cotonoun sopimuksessa on korostettu muun muassa kumppanuutta Eu:n ja AKT-maiden välillä sekä köyhien maiden integroitumista maailmantalouteen. Cotonoun sopimusten kulmakivenä tulevat toimimaan Eu-AKT -kauppaa määrittävät EPA-sopimukset.

Monet kansalaisjärjestöt sekä Euroopassa että AKT-maissa ovat kritisoineet EPA-sopimuksia neuvottelujen alusta lähtien. Kritiikin kohteena on ollut muun muassa vastavuoroisuusperiaate. EPA-sopimuksissa on hylätty Lomé-sopimuksiin sisältynyt ajatus maiden erilaisesta taloudellisen kehityksen asteesta. Koska sopimuksissa ei tunnusteta AKT-maiden heikompaa taloudellista tilaa, ne eivät myöskään saa erityisetuuksia, vaan niiltä vaaditaan samanlaisia toimia kuin Eu:lta. Eli köyhätkään maat eivät saa suojata tuotantoaan ja markkinoitaan esimerkiksi tulleilla.

Kritiikki on kohdistunut myös sopimusneuvotteluiden ryhmäjakoon. EPA:t on neuvoteltu Eu:n ja kuuden AKT-maaryhmän kanssa. Ryhmien jakotapa on ongelmallinen, sillä se saattaa hankaloittaa eri alueiden keskinäistä taloudellista yhdistymiskehitystä, vaikka sopimusten tavoitteena oli alun perin vahvistaa sitä. Esimerkiksi Afrikassa on useampia, osittain päällekkäisiäkin alueellisia kauppaliittoja. EPA-aluejaossa näitä ei ole otettu huomioon. Vaarana onkin, että EPA:t sotkevat alueiden sisäiset integraatiosuunnitelmat. Neuvotteluryhmät on jaettu alueellisin perustein, joten yhdessä ryhmässä saattaa olla hyvinkin erilaisessa kehityksen vaiheessa olevia maita. Näillä mailla on neuvotteluissa hyvin erilaisia tavoitteita, joten yhtenäistä ryhmittymää Eu:n vastapainoksi on ollut vaikea muodostaa.

Kansalaisjärjestöt ovat olleet huolissaan myös siitä, mahdollistavatko EPA:t jopa WTO:ssa neuvoteltuja sopimuksia laajemmat oikeudet Eu:lle toimia EPA-maiden markkinoilla. WTO:n asialistalla ovat pitkään olleet muun muassa investointien ja julkisten investointien vapauttaminen. Näissä ei ole kuitenkaan edistytty kehitysmaiden vastustuksen takia. Kehitysmaissa julkinen sektori on tärkeä investoija, eikä sen palveluita haluta vapaaksi kilpailulle, jotta maiden omat rakenteet voisivat kehittyä paremmin. EPA-neuvotteluissa tällaiset aiheet on kuitenkin otettu esille.

Järjestöt ovat kritisoineet myös Cotonoun sopimuksessa korostetun osallistumisperiaatteen toteutumista EPA-neuvotteluissa. Osallistumiseriaate tarkoittaa sitä, että molemmilla osapuolilla on yhtäläinen mahdollisuus osallistua neuvotteluihin ja yhtä suuri painoarvo neuvotteluissa. Tämä ei kuitenkaan ole toteutunut riittävällä tavalla. Kansalaisyhteiskuntaa ei ole kuunneltu prosessin aikana, eikä tietoa neuvotteluista ole saatu riittävästi.

EPA-sopimusten oli tarkoitus tulla voimaan v. 2008 alussa. Vahva kritiikki niin Pohjoisessa kuin Etelässäkin on aiheuttanut sen, että neuvottelut ovat monien maaryhmien kohdalla myöhästyneet.