Taustatietoa

Rauha ei ole vain sodan tai väkivallan poissaoloa – niin kutsuttua negatiivista rauhaa. Positiivinen rauha tarkoittaa yhteiskuntaa, joka on oikeudenmukainen, osallistava ja kehittyvä: yhteiskuntaa, jossa sen jäsenet voivat hyvin ja osallistuvat sen rakentamiseen. Positiivinen rauha ei ainoastaan ylläpidä olemassa olevaa vakautta, vaan myös ehkäisee uusien konfliktien syntymistä. Tämä näkökulma ohjaa myös kampanjaamme Rauha tehdään yhdessä.

Sota ja suora fyysinen väkivalta eivät siis ole ainoita rauhan haasteita – myös lisääntyneet jännitteet valtion rajojen sisällä uhkaavat sitä. Polarisaatio ja vihamielinen keskusteluilmapiiri lietsovat pelkoa, heikentävät yhteiskuntamme peruspilareita ja voivat joskus jopa eskaloitua konflikteiksi. Rauhantyötä ei tarvita ainoastaan jossakin toisella puolella maailmaa, konfliktien riivaamissa yhteiskunnissa, vaan myös koti-Suomessamme ja nyt rauhanaikana. Rauhantyötä tarvitaan myös siellä, missä emme aina osaa sitä tunnistaa: kaduilla, koululuokissa, nuorisotiloissa, sosiaalisessa mediassa ja julkisessa keskustelussa.

Sivun linkit aukeavat uuteen välilehteen.

Maailman lisääntyneet konfliktit ja niiden monimuotoisuus

Globaalin rauhanindeksin mukaan rauha maailmassa on vähentynyt viimeisen 16 vuoden aikana. Sota 2000-luvulla on myös muuttanut muotoaan kahden keskeisen kehityssuunnan seurauksena: sotilasteknologian muutosten ja kasvavan geopoliittisen kilpailun myötä. Konflikteista on tullut kansainvälisempiä sekä monimuotoisempia.
Tämän hetken tunnetuimpia konflikteja monille suomalaisille ovat Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä Israelin ja Palestiinan kriisi. Näiden rinnalla jää vähemmälle huomiolle monia muita vakavia konflikteja, kuten Sudanin ja Myanmarin sisällissodat. Konfliktien verkkomaisen luonteen ja monimutkaisuuden vuoksi niillä on kauaskantoisia vaikutuksia – esimerkiksi Israelin ja Palestiinan välinen kriisi on lisännyt jännitteitä Iranin ja Yhdysvaltojen välillä. Läheskään kaikki konfliktit eivät myöskään ole kahden osapuolen välisiä: Haitissa rikollisjengit ovat ottaneet vallan ilman perinteistä sotatilaa.

Nuoret rauhanrakentajina

Nuoret kärsivät epäsopusuhtaisesti konfliktien vaikutuksista ja samanaikaisesti ovat avainasemassa rauhanrakennuksessa: he tuovat uusia näkökulmia, rakentavat siltoja erilaisten ryhmien välille ja haastavat epäoikeudenmukaisia rakenteita. Esimerkiksi Myanmarissa 2010-luvulla nuorten johtamat aloitteet ovat tukeneet paikallisyhteisöjä, edistäneet vuoropuhelua ja tarjonneet vaihtoehtoisia ratkaisuja konfliktien keskellä.

Nuorilla on oikeus osallistua päätöksentekoon ja yhteiskunnalliseen keskusteluun, joka koskee heidän elämäänsä. Osallistuminen ei saa jäädä vain hyvän tahdon eleeksi, vaan sen on oltava rakenteellisesti mahdollista kaikille nuorille.

Vuonna 2015 YK hyväksyi päätöslauselman 2250 ”Nuoret, rauha ja turvallisuus”, joka tunnustaa nuorten myönteisen ja välttämättömän roolin rauhanprosesseissa. Päätöslauselma keskittyy viiteen pääteemaan: osallistumiseen, suojeluun, ehkäisyyn, kumppanuuksiin sekä kotiuttamiseen ja uudelleenintegrointiin. Se korostaa, että nuorten tulee olla mukana päätöksenteossa, heitä on suojeltava konfliktien vaikutuksilta, ja heidän panostaan rauhan ja turvallisuuden rakentamisessa on tuettava konkreettisesti. Suomella on ollut erittäin aktiivinen rooli 2250-päätöslauselman laatimisprosesseissa: suomalaiset järjestötoimijat olivat päätöslauselman taustalla, ja Suomi oli ensimmäinen maa, joka kehitti kansallisen toimintasuunnitelman.

Tehtävää riittää silti, jotta nuoret olisivat tasavertaisia toimijoita rauhantyössä ja nuoret ovatkin rauhateemaisen vaikuttamistoimintamme keskiössä. Haluamme nostaa esiin nuorten omaa ääntä ja tukea heidän rooliaan rauhan rakentajina niin Suomessa kuin globaalisti: ei vain heistä puhuen, vaan heidän itsensä kertomana. Lisäksi kampanjamme keskittyy kolmeen havaitsemaamme akuuttiin ilmiöön: polarisaatioon, nuorten omaan mielenrauhaan sekä katuväkivaltaan ja jengiytymiseen. On tyypillistä, että esimerkiksi mediassa näitä aiheita käsitellään ongelmalähtöisesti ja nuoria itseään kuulematta. Tällaisella yksipuolisella mediahuomiolla voi olla hyvin suuria vaikutuksia nuorten yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä omakuvaan.

Lisäksi lisääntynyt epävakaus maailmalla vaikuttaa nuoriin. Viime vuosina nuorten usko tulevaisuuteen on nuorisobarometrien mukaan heikentynyt merkittävästi. Samanaikaisesti nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on kuitenkin lisääntynyt, mikä kielii siitä, että nuoret haluavat vaikuttaa yhteiskuntaan ja omaan tulevaisuuteensa.

On tärkeää kuitenkin muistaa, etteivät nuoret ole homogeeninen ryhmä. Nuorten kokemukset, tausta ja henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat suuresti heidän mahdollisuuksiinsa vaikuttaa. Yhden nuoren polku voi olla täynnä esteitä, joita toisen ei tarvitse koskaan kohdat. On tärkeää tarkastella yhteiskunnallisia rakenteita, jotka määrittävät, ketkä pääsevät mukaan ja miksi toiset jäävät ulkopuolelle. Rauhan ja osallisuuden edistäminen vaatii, että tunnistamme nuorten moninaisuuden – ja varmistamme, että jokaisella on mahdollisuus osallistua rauhan rakentamiseen