Yritysvastuu ei voi toteutua vain kotimaassa

Yrityksiä velvoitetaan noudattamaan ihmisoikeuksia, mutta silti jotkut kokevat sen vain sympaattisena puuhasteluna, jota hyvää tarkoittavat hölmöt ajavat huomioimatta reaalimaailman tosiasioita. Yritysvastuun vaatiminen asettuu kuitenkin osaksi Euroopan unionin pyrkimyksiä edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita sekä omien kansalaistensa turvallisuutta ja intressejä.

Vaaleja edeltäneenä viikkona kiertelin takatalven yllättämää vaalitoria jututtamassa eduskuntavaaliehdokkaita osana #ykkösketjuun-kampanjan tempausta. Tuulessa ja pikkupakkasessa kävin erään ehdokkaan kanssa keskustelun, jossa hän lämpimän vaalimökin suojasta toi esiin Suomen kuuluvan maailman parhaimmistoon yritysvastuun toteuttamisessa eikä meillä omassa yhteiskunnassamme ole asiassa suuria puutteita. Jälkeenpäin minua jäi harmittamaan, kun en siinä tilanteessa osannut kyseenalaistaa tuota kantaa.

Keskustelumme jälkeen sain lukea ties, kuinka monen suomalaisen yrityksen siirtävän tuotantoa ulkomaille halvempien tuotantokustannusten vuoksi. Tästä muodostuu kuva, että toteutamme Suomessa vain yritysvastuun helposti toteutettavissa olevan osan. Samalla ulkoistamme loput yritysvastuusta ulkomaille. Ajatuksena lienee, että vastuu loppuu ulkorajoillemme.

On kuitenkin tärkeää huomata, että tämä kääntyy helposti omaa turvallisuuttamme ja intressejämme vastaan. Tämä on huomattu myös eurooppalaisessa keskustelussa, jossa tavoitteeksi on otettu vahvistaa niin sisäisten kuin ulkoistenkin yhteiskuntien sopeutumis- ja palautumiskykyä vahvistamalla hyvän hallinnon periaatteita, instituutioiden saavutettavuutta sekä kansalaisyhteiskuntaa. Yhteiskuntien epävakaus näkyy meillekin esimerkiksi markkinoiden epävakautena, poliittisen kentän pirstaloitumisena ja niin edelleen.

Nykymaailmassa turvallisuus ja intressikysymykset ovat niin moninaisia, ettei niitä voi jättää vain valtioiden edistettäviksi. Yritysten velvoittaminen ihmisoikeusvaikutusten huomioimiseen ja laiminlyöntien vähentämiseen tuleekin nähdä osana yhteisiä pyrkimyksiä globaalien riskien hallitsemiseksi. Kyse on myös yritysten omasta toiminnasta ja heidän toimintansa edellytysten laajentamisesta. Julkinen hallinto on jo pitkään pyrkinyt luomaan suotuisat ja vakaat olosuhteet yrittämiselle ja liiketoiminnalle, mutta yhä monimutkaisemmassa maailmassa tämä vaatii myös yritysten omaa panosta. Toisaalta julkishallinnon keinot ovat myös osaltaan luomassa vahvempia raameja toimia globaalin kestävyyden eteen.

Samaan aikaan on selvää, että nykyisten tuotantoketjujen valvomiseen ei minkään yksittäisen valtion tai kuluttajan resurssit riitä. Tilanteessa, jossa tuotteiden eri osia valmistetaan maasta ja maanosasta toiseen, yritykset itse ovat toimintansa parhaita asiantuntijoita. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että yritykset itse tietävät (tai vähintäänkin heidän tulisi tietää) millaisia osia heidän valmistamansa tuote tarvitsee ja millaisia alihankkijoita he ovat käyttäneet, mutta ennen kaikkea millaisella inhimillisellä hinnalla heidän tuotantoprosessinsa osat tehdään. Usein nämä yritykset käyttävät samoja alihankkijoita, jolloin näiden toimintatavat ja -kulttuuri on tullut enemmän tai vähemmän tutuksi.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, ns. Agenda 2030 kannalta yritysvastuulaki parantaisi tavoitteiden valtaosan saavuttamista. Yritysvastuu toteutuessaan vähentää eriarvoisuutta, mahdollistaa koulutuksen alaikäisille ja tekee ympäristövaikutuksien huomioimisen kautta monet asuinalueet terveemmiksi vähentäen sairastelua ja köyhyyttä. Siksi yksityisen sektorin mukaan ottaminen globaalissa kehityksessä ei ole yhtään liioiteltu vaatimus. Toivon mukaan Suomessa säädetty yritysvastuulaki johtaisi ketjureaktioon ensin EU-tasolla säädettyihin kollektiivisiin yritysvastuudirektiiveihin ja myöhemmin OECD-maiden keskinäisiin sopimuksiin. Nostetaan Suomi ja sen jälkeen maailma yritysvastuun #ykkösketjuun!

 

Petteri Näreikkö, Changemakerin vaikuttamisvastaava

Iida Silfverhuth , Changemakerin vapaaehtoinen