Puheenjohtajan tervehdys: Uskotko sinä rauhaan?

Tänä vuonna Changemaker on nostanut esille rauhantyötä Rauha tehdään yhdessä -kampanjassa. Olemme juhlineet Nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman (UNSCR2250) kymmenvuotista taivalta, ja keskittäneet huomiomme nuorten rooliin rauhantyössä. Olemme osallistuneet Nuorten rauhanviikkoon, rakentaneet rauhaa graffiteilla sekä käsitelleet muun muassa pakolaisuutta, väkivallatonta viestintää ja nuorisoväkivaltaa. Vuosi on ollut täynnä mahtavia tapahtumia ja tekemistä, ja haluan kiittää kaikkia tiimiläisiä ja vapaaehtoisia vuoden saavutuksista.

Aloitimme vuoden varsin tietoisina siitä, että rauha on meille elintärkeää, mutta ei itsestäänselvyys. Tulevaisuuttamme uhkaavat aseelliset konfliktit, mutta myös ääriajattelu ja polarisaatio. Vuoden aikana tilanne ei ole juurikaan muuttunut, vaan seuraamme edelleen esimerkiksi Ukrainan rauhasta käytävää valtapeliä ja somen kärjistyviä vastakkainasetteluja. Kaiken tämän keskellä sekä rauhantyöstä että kehitysyhteistyöstä on leikattu globaalisti, ja toimet rauhan ja hyvinvoinnin eteen näyttävät varsin vähäisiltä. Tämä kertoo meistä yhteiskuntina ja ihmiskuntana, valtaan äänestämiemme poliitikoiden arvomaailmasta, rakenteista. Pohjimmiltaan kyse on tietysti siitä, millaisessa maailmassa haluamme elää: haluammeko, että kaikilla on oikeus turvaan, rauhaan, koulutukseen ja terveydenhuoltoon?

Ajatus maailmanrauhasta tuntuu välillä haihattelulta, kaukaiselta ja mahdottomalta. Onko se naiivi ajatus? Sanon, että ei. Rauha vaatii siihen uskomista, silloinkin kun se vaikuttaa mahdottomalta, ja kun muut eivät siihen välttämättä usko. Se vaatii pitkäjänteistä työtä, joka katsoo tämän hetken ja muutamankin sukupolven yli. Meidän sukupolvemme tuskin ehtii nähdä maailmaa, jossa ei ole sotia ja konfliktit käsitellään rakentavasti. Mutta uskon silti, että rauha on jossain ajassa mahdollista – jos tarpeeksi suuri ihmisjoukko uskoo siihen ja tekee päivittäisiä tekoja sen eteen. Uskon, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä.

Sodan ja väkivallan lopettaminen on osoittautunut vaikeaksi. Kun tunnemme itsemme voimattomiksi, voimme kuitenkin keskittää katseemme jokapäiväiseen ja tavalliseen rauhaan. Se ei ole pieni asia, vaan sillä on konkreettisia vaikutuksia. Myös konfliktien ja kriisien keskellä ihmiset auttavat ja tukevat toisiaan konkreettisesti sekä pyrkivät yhteisymmärrykseen ja sovintoon. Samanlainen rauhantyö on mahdollista meille kaikille: esimerkiksi naapureille juttelu luo kokemusta yhteisöllisyydestä ja kuuluvuudesta, mutta myös turvan tunnetta. Henkilökohtaisen tai suuremman kriisin iskiessä apu on lähellä. Toisinaan jonkun lämmin katse ja rohkaisevat sanat ovat se suojaava tekijä, joka estää nuorta menettämästä toivonsa tulevaisuuteen ja saa kyseenalaistamaan somessa kohdatun ääriajattelun.

Jo pienet rauhan saarekkeet ovat todellista rauhaa. Niillä on oma merkityksensä niin jokapäiväisen hyvinvoinnin kuin tulevaisuuden kehityskulkujen kannalta. Rahoitushaasteet ja poliittisten johtajien kyvyttömyys vaikuttavat tietysti tärkeään järjestäytyneeseen rauhantyöhön, humanitääriseen apuun ja jarruttavat rauhanneuvotteluja. Mutta vaikka maailman tila heikkenisi ja järjestäytynyt työ hidastuisi, rauhantyö ei tule loppumaan – pienimmillään rauha on arkisia hyviä tekoja, toisten auttamista, parempaa vuorovaikutusta vaikeissa tilanteissa. Se on kiinni sinusta ja minusta, meistä jotka uskomme rauhaan.