Naississit taistelevat Isisiä vastaan

Rauhankyyhky

Viattomia uhreja tai miesten kannustusjoukkoja. Vaiko sittenkin aktiivisia toimijoita? Naiset eivät suostu seuraamaan sivusta konflikteja ja niiden ratkaisua. Sen sijaan he pyrkivät mukaan neuvottelupöytiin tai tarttuvat itse aseisiin.

Naississit taistelevat Isisiä vastaan on julkaistu Globalistissa kahden artikkelin sarjana yhdessä viime viikolla verkossa ilmestyneen Rauha rakentuu naisten voimin kanssa.  

Sotaisista naisista mieleen tulevat ensimmäisenä antiikin amazonit. Lähihistoriasta muistetaan myös puna-armeijan maineikkaat naissotalentäjät. Ei kuitenkaan tarvitse mennä menneisyyteen löytääkseen sotivia naisia. Naissotilaita palvelee tälläkin hetkellä kansallisissa armeijoissa, Nato-joukoissa sekä rauhanturvaajan tehtävissä. Heitä on myös sissijoukoissa, esimerkiksi PKK:ssa Kurdistanissa.

Kurdistaniksi kutsutaan kurdikansan asuttamia alueita Armeniassa, Syyriassa, Turkissa, Iranissa ja Irakissa. Kurdit ovat kansanryhmä, jolla ei ole omaa itsenäistä valtiota. PKK (Partiya Karkerên Kurdistan, suomeksi Kurdistanin työväenpuolue) ajaa Kurdistanin alueen itsenäistymistä ja kurdien oikeuksia.

PKK on taistellut kurdien itsenäisyyden puolesta sekä Kurdistanin alueiden miehitystä vastaan jo vuodesta 1978. Aseellisia yhteenottoja on käyty vuodesta 1984. Yhdysvallat ja EU tulkitsee PKK:n terroristijärjestöksi. Toisaalta joitakin järjestön joukkoja on tuettu taisteluissa Isis-terroristijärjestöä vastaan. PKK:n riveissä Isisiä vastaan taistelee Irakissa, Iranissa, Syyriassa ja Turkin rajalla myös joukko naispuolisia sissejä.

PKK:n naisosasto on ollut olemassa vuodesta 1993. Naiset ovat lähteneet vuorille sissijoukkoihin saadakseen oikeutta. Järjestön naiset tarttuivat aseisiin, koska vastustavat perheväkivaltaa, pakkoavioliittoja, kurdien vainoa ja kidutusta sekä puolustivat oikeuttaan itsenäisyyteen. PKK:n naiset taistelivat aluksi Turkin miehitystä vastaan kurdialueilla, mutta nykyään PKK:n päävihollinen on Isis.

Kun taistelut ovat muuttuneet sodaksi islamilaista valtiota vastaan, PKK:n naisosaston etninen tausta on monimuotoistunut, ja siihen liittynyt myös yezidinaisia. Yezidejä on Isisin vallan alla tapettu, kidutettu ja pidetty seksiorjina. Nyt yezidinaiset taistelevat kurdien kanssa rinta rinnan vapauden puolesta.

Naisten uusi maailma

Rauhantekijä ja sotilas

Rauha ja sota rinnakkain

Tutkija Zara Järvinen on haastatellut PKK:n riveissä taistelleita naisia. Järvisen ansiosta myös Globalistin lukijoilla on tilaisuus tutustua kahden sissin, vuonna 1993 järjestöön liittyneiden Jiyanin ja Dersamin tarinoihin.

Jiyan on noussut PKK:n naisten osastossa vanhemmaksi komentajaksi. Hän kertoo tarttuneensa aseisiin, koska kurdit kokivat sortoa kaikilla tavoilla ja miehittäjät olivat laajentaneet sortotoimet koskemaan koko kansaa. Jiyan halusi taistella kurdien ja etenkin kurdinaisten aseman puolesta. Naiset kokevat kurdiyhteisössä syrjintää kahdesta suunnasta: miehittäjiltä sekä kurdimiehiltä. Naiset elävät poliittisesta päätöksenteosta syrjässä ja he elävät ikään kuin yhteiskunnan ulkopuolella. ”Naiset on tuomittu yhteiskunnallisiin perinteisiin”, summaa Jiyan.

Jiyanin mukaan PKK:n ideologiassa naisten yhdenvertaisuuteen suhtauduttiin jo alusta alkaen vakavasti. Vapautusliikkeen oli ajateltava yhteiskuntaa kokonaisuutena, josta naisia ei voi sulkea ulos. Naiset saivatkin ison roolin PKK:ssa kansan vapauden puolesta, kertoo Jiyan.

Jiyan kertoo olevansa valmis taistelemaan, kunnes yhteiskunnallinen tasa-arvo on saavutettu. Hänen mielestään myös miehet ovat sorrettuja yhteiskunnallisten normien takia: ”Miehilläkään ei ole mahdollisuutta ilmaista itseään vapaasti.”

Sissitaistelija Dersam ei osaa kertoa tarkkaa ikäänsä, mutta arvelee olevansa noin 40-vuotias. Hän tulee perheestä, jossa molemmat vanhemmat ovat lukutaidottomia. Siksi hän ei tiedä edes omaa syntymäaikaansa.

Dersam liittyi PKK:hon parikymppisenä, koska koki naisten olevan sorrettuja yhteiskunnassa. Myös turkkilaisten ja kurdien eriarvoisuus sai hänet tarttumaan aseisiin. Dersam janosi tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

Osa Dersamin sukulaisista oli aktiivisia puolueessa, ja hän sai tukea heiltä liittyessään PKK:n riveihin. Osa taas karsasti hänen valintaansa irrottautua yhteiskunnallisista normeista.

Sissiliikkeessä Dersamille avautui täysin uusi maailma: maailma, jossa naisia kohdeltiin yhdenveroisina miesten kanssa. Naiset pystyivät liikkumaan vapaasti, taistelemaan oikeudenmukaisuuden puolesta ja toteuttamaan itseään. Dersam alkoi opiskella PKK:ssa myös tieteitä ja filosofiaa. Kaikki mistä hän on haaveillut naisena, on saavutettu sissiliikkeessä, Dersam sanoo.

Paremman elämän toivossa

PKK:hon liittyneet naiset kokevat pääsevänsä sissijärjestössä käyttämään omaa osaamistaan ja omia voimavarojaan. Naiset valitsevat mieluummin elämän ”vuorilla”, kuten he itse sissielämää kutsuvat, kuin alistuvat yhteiskunnan määräämiin normeihin.

Myös PKK:n sisällä on eriäviä käsityksiä naisten asemasta. Kaikki eivät hyväksy naisia sotilaina. Toiset miehet ajattelevat, että taisteleminen on vain miesten hommaa. Toisinaan naiset harjoittelevat myös miesten kanssa, mutta usein he ovat omina joukkoinaan. Tarkkaa lukumäärää taisteluihin osallistuvista naisista ei ole.

Monet sissijärjestön riveihin liittyneet kurdinaiset ovat tehneet raskaita uhrauksia: he ovat joutuneet jättämään kotinsa ja perheensä – jotkut jopa omat lapsensa. Vuorilla naiset saavat nukkua vain muutamia tunteja yössä ja raskaat harjoitukset aloitetaan aamuvarhain. Taistelijan elämä on kovaa ja vaaroja täynnä. Silti naistaistelijat kokevat saaneensa paremman elämän ja ovat valmiita jatkossakin taistelemaan omien arvojensa puolesta.

Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 2/2017, jonka teemana on naiset ja kehitys.