Kulutan, siis olen?
Yhä vain kiihtyvä materiaalin kulutus elämysten ja identiteetin etsimiseksi kuluttaa epäoikeudenmukaisesti ympäristöämme ja eri ihmisryhmiä. Mikä saa ihmisen antamaan kulutukselle eksistentiaalisen merkityksen? Entä millainen vaikutus kasvavalla kulutuksella on eettisyyteen?
Yksi ostos lisää, ja elämän merkityksettömyyden luoma tyhjyys on paikattu jälleen hetkeksi.
Kuluttaminen on tottumus, tapa, jota ilman jo itsessään ei selviä. Kuluttamisen uskonnon ydinopit huutavat: ”ollaksesi olemassa, sinun tulee olla joukosta erottuva yksilö!”
Sisustuselementit, trendit ja muoti tuovat elämään sisällön, jonka kautta kuluttaja, ihminen, voi olla olemassa. Ja kaiken keskellä eri mainokset yllyttävät tähän suunnattomaan kulutukseen – onhan se niiden tehtävänä.
Kautta aikojen uskonnot ovat vastanneet elämän merkityksellisiin kysymyksiin ja luoneet yhteisöllisyyden tunnetta. TT Ilkka Pyysiäisen mukaan uskontoa määrittelevät oppijärjestelmät, käyttäytymistaipumukset ja kokemukset.
Myös itse uskonnoissa käsitellään kulutuksen, materialismin ja olemassaolon suhteita. Esimerkiksi taolaisuudessa yhtenä perusajatuksena on, että yhteiskunta arvostaa tiettyjä materiaalisia asioita ja arvoja. Tämän vuoksi myös yksilöt tavoittelevat niitä, vaikka eivät itse niistä välittäisikään. Kun yksilö sitten lopulta saavuttaa näitä asioita, hän ei koekaan sitä onnea mitä hänen pitäisi kokea.
Kuluttaminen koukuttaa. Pettymyksen kokemuksista huolimatta käyttäytymistaipumukset ja merkityksellisyyden haku ajavat kuluttamaan lisää, toivoen onnen ja itsensä löytämistä.
Yhteiskunnan arvot ohjaavat yksilöiden elämää. Kun kuluttamista tarkastelee uskontona, se ei ole vain jotain, mitä ihmiset tekevät. Kathryn Lofton esittää teoksessaan Consuming Religion (2017), kuinka markkinalogiikan hallitsemassa maailmassa kuluttamiskulttuuri viittaa vallitseviin tapoihin orientoitua kohti olemassaoloa itseään. Juuri tämä tekee kuluttamisesta eksistentiaalisesti merkittävää.
Kulutukseen perustuvan hyvinvoinnin keskellä herää myös kysymys: onko kulutusta mahdollista ylläpitää ilman, että se revitään toisen selkänahasta? Halvimmat mahdolliset tuotantoketjut liukuvat eettisyyden edelle, ja näin kuluttamisen uskonto viljelee ympärilleen syrjintää ja alistusta.
Esimerkiksi Eetti tuotti viime joulukuussa julkaisun Ränkkää brändi 2021, joka vertasi suomalaisten vaatebrändien eettisyyttä. Huonoimmin menestyneitä merkkejä yhdisti niiden tuotanto, joka tapahtui vähintään lähes kokonaan riskimaissa. Riskimaissa lainsäädäntö ja valvonta eivät riitä takaamaan ihmisoikeuksien toteutumista tai ympäristön kannalta kestävää tuotantoa.
Kuluttamiseen vaikuttavat tavat ja arvot. Ekoajattelu on onnistunut vähentämään kulutusta ja lisännyt esimerkiksi kasvipohjaisten tuotteiden määrää kaupoissa. Samalla kuitenkin tuotteiden viherpesu, eli pinnallinen ympäristöystävällisyys, on yleistynyt.Eetin julkaisussa korostetaan, kuinka konkreettiset suunnitelmat ovat ilmastoystävällisyyden saavuttamisen kannalta tärkeitä. Myös yritysten tuotantoketjujen läpinäkyvyys on merkittävä osa eettisyyden edistämistä ja varmentamista.
Artikkeli on julkaistu Globalisti-lehden numerossa 2/2022