Antaminen tekee onnelliseksi
”Kannattaa etsiä omalta tuntuva tapa, muistaa kuunnella itseään ja pitää kiinni rajoistaan.”
Antaminen tekee onnelliseksi
Mirka Seppälä on paitsi changemaker, myös aktiivisesti mukana turvapaikanhakijoiden kotimajoitusverkostossa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa turvapaikanhakijat nähdään helposti vain tilastoina ja turvallisuusuhkina. Verkoston keskeisenä lähtökohtana on nähdä jokaisen ihmisen arvo ja heidän tarinansa.
Kerro itsestäsi. Kuka olet, Mirka?
Olen taidekasvatuksen ja teologian opiskelija Joensuusta. Kirjoitan työkseni kolumneja ja blogeja. Uskon solidaarisuuteen perustavana arvona.
Millä tavoin olet osallistunut Changemakerin toimintaan?
Järjestimme juuri Joensuussa liikakalastuksen vastaiseen kampanjaan liittyvän infoillan. Lisäksi olen ollut mukana eri kesätapahtumissa ja seurakuntien nuorten tapahtumissa kertomassa verkoston olemassaolosta.
Olet mukana Refugees Welcome Finland -kotimajoitusverkostossa turvapaikanhakijoille. Kerro siitä.
Lähdin mukaan verkostoon viime syksynä. Luettuani monien muiden tavoin uutisia Välimereen hukkuvista pakolaisista tuli tarve tehdä jotain konkreettista. Yhdistän kotia tarjoavia ja suomalaiseen kotiin asumaan haluavia turvapaikanhakijoita, ja tuen osapuolia majoituksen aikana. Verkosto on myös kanava, jonka kautta viranomaisten ja yleisön tietoon tulee turvapaikanhakijoiden epäinhimillinen kohtelu joissakin vastaanottokeskuksissa sekä oikeusturvan vaarantuminen, kun päätöksiä tehdään valtavassa paineessa.
Verkostona pidämme esillä yksittäisiä ihmiskohtaloita ja jokaisen ihmisen arvoa, kun media ja viranomaiset vyöryttävät esiin numeroita, turvallisuusuhkia ja kustannusarvioita. Yhteiskuntarauhan kannalta on tärkeää, että suomalaiset tutustuvat muualta tulleisiin ja että maahanmuuttajat voivat tuntea kuuluvansa tänne. Kotimajoitus on paras väline tämän toteutumiseen.
Mitä turvapaikanhakijoiden kanssa toimiminen on tuonut elämääsi?
Olen tavannut paljon hienoja ihmisiä eri maista, kotimaassakin on avautunut uusia verkostoja ja näkökulmia. Esiin noussut aktivismin määrä on voimaannuttavaa. Samalla olen ymmärtänyt, miten epäreilusti maassamme voidaan kohdella muualta tulleita. Viranomaisyhteiskunta ei yksin riitä, tarvitaan myös aktiivista kansalaisyhteiskuntaa. Turvapaikanhakijoiden elämäntarinat panevat myös mittasuhteita kohdalleen. Suomalaistenkin hyvinvoinnin tähden pakolaiskiintiötämme ja kehitysapurahoja pitäisi suurentaa. Kaikki tutkimukset puoltavat sitä, että antaessaan ihminen on onnellisempi kuin saadessaan.
Miten rohkaisisit muita toimimaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta?
Kannattaa etsiä omalta tuntuva tapa, muistaa kuunnella itseään ja pitää kiinni rajoistaan: koko maailmaa ei voi kantaa harteillaan. Itseäni on auttanut uutisten lukemisen vähentäminen ja vapautuneen ajan käyttäminen vapaaehtoistöihin.
”Kannustan tekemään asioita yhdessä. Ihmisistä saa voimaa.”
Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 2/2016.