Ilmastonmuutos uhkaa monen kotia

Naisia ja eläimiä Keniassa hakemassa vettä lähteeltä
Kuivuuskriisin aikana ihmiset hakevat vettä ja karja sammuttaa janoaan Keniassa. Kuva: Sonja Hemberg (KUA Kuvapankki)

Yhä useampi joutuu jättämään kotinsa ilmastonmuutoksen aiheuttamien äärimmäisten sääilmiöiden takia. Ilmastosiirtolaisuuteen tulee kiinnittää enemmän kansainvälistä huomiota.

Ilmastosiirtolaiset liikkuvat suurimmaksi osaksi maiden rajojen sisällä. Vaikutusvaltaista lainsäädäntöä ja tehokkaampia suojelutoimia tarvitaan heidän ihmisoikeuksiensa suojelemiseksi globaalisti.

Ilmastosiirtolaisten oikeudet ovat puutteelliset. Tämä johtuu osittain siitä, että aihe on noussut verrattain myöhään kansainväliseen keskusteluun. Lisäksi termin määritteleminen on osoittautunut haasteelliseksi.

Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM on määritellyt ilmastosiirtolaisen henkilöksi, joka pääosin ilmastonmuutoksen aiheuttamien äkillisten tai asteittain ilmenevien ympäristömuutosten takia joutuu poistumaan asuinpaikastaan väliaikaisesti tai lopullisesti, joko valtion sisällä tai kansainvälisesti.

Tässä artikkelissa on käytetty lähteenä Suomen Pakolaisavun järjestämää Ilmastonmuutos ja pakolaisuus: ihmiskuntaa ravistelevat globaalit ilmiöt! -seminaaria, joka kokosi joukon asiantuntijoita helmikuussa Oodin kirjastoon Helsinkiin.

Köyhät maat ovat haavoittuvaisimpia

Osa maailman ihmisistä ja maista ovat muita haavoittuvaisemmassa asemassa luonnonmullistuksille. Ilmastonmuutos ajaa yhä enemmän ihmisiä liikkeelle etenkin Etelä-Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa sekä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Keniassa ja Ghanassa ongelmia tuottavat aavikoituminen, kuivuus ja äkilliset tulvat. Bangladesh ja Vietnam kärsivät merenpinnan noususta ja tulvista. Nämä ympäristön muutokset tekevät elämisestä ja elinkeinon harjoittamisesta alueilla vaikeaa.

Maiden toteuttama politiikka ilmastosiirtolaisten suojelemiseksi ja uudelleensijoittamiseksi on vaihtelevaa ja poikkeuksetta puutteellista. Tämä johtuu tosin muun muassa siitä, että maiden on riittämättömien resurssien takia vaikea parantaa omaa tilannettaan.

Luonnonkatastrofin seurauksena koti voi tuhoutua kokonaan, ja aina entisiä maita tai taloa ei ole helppoa todistaa omaksi, kun palaa paosta.

”Monissa maissa rekisterit ovat puutteellisia. Heitteille jätetty hyvä omaisuus vallataan ja omitaan helposti”, YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n Pohjois-Euroopan edustaja Henrik M. Nordentoft kuvailee.

Menetetyt maat tai karja tarkoittavat menetettyä elinkeinoa. Köyhimpien ei välttämättä ole mahdollista ostaa uutta tilalle. Riskialueelle palaaminen voi monesta syystä olla mahdotonta.

Oxfordin yliopiston emeritusprofessori ja Refugee Studies Centren entinen johtaja Roger Zetter kertoo, kuinka esimerkiksi nousevasta merenpinnasta kärsivä Vietman on alkanut uudelleensijoittaa kotinsa menettäneitä asukkaita korkeammille paikoille, jotka ovat vähemmän alttiita tulville. Uudelleensijoittamisessa on Zetterin mukaan tärkeää, että ihmisryhmät, jotka uudelleensijoitetaan, otetaan huomioon heitä koskevassa päätöksenteossa.

Lainsäädäntöä ja kansainvälistä huomiota tarvitaan

Yksi keskeinen haaste ilmastosiirtolaisten suojelemista koskevassa lainsäädännössä on termin määrittelemisen monimutkaisuus. Koska “ilmastosiirtolainen” ei ole tarkasti määritelty termi, kohderyhmää suojelevaa lainsäädäntöä on vaikeaa toteuttaa.

Oikean termin löytäminen ympäristö- ja ilmastonmuutoksen takia liikkeelle lähteville ihmisille on haastavaa, koska ilmiö on varsin monisyinen ja vähitellen kehittyessään aiheuttaa monenlaisia ongelmia.

Käsite ”pakolainen” on tarkasti määritelty pakolaissopimuksissa, eikä pakolaisstatuksen saamisen perusteeksi lueta ympäristösyitä. Tästä syystä termiä “ilmastopakolaisuus” tulisi välttää. Sellaista määritelmää, johon sisältyy kaikki ilmiöstä kärsivät, on vaikeaa löytää.

Mediajulkisuus on tärkeä keino parantaa ilmastosiirtolaisten tilannetta. Kansalaisten tulee huolestua asiasta, jotta he voivat luoda painetta sekä valtioille että kansalaisjärjestöille toimia.

Suuri osa ilmastosiirtolaisuudesta tapahtuu valtioiden sisällä. Valtioiden sisäiset muuttoliikkeet eivät kuitenkaan usein saa suurta huomiota kansainvälisissä medioissa.

”Monet ilmastosta aiheutuvat tilanteet itse asiassa ratkaistaan maiden sisällä. Silloin ne ovat ehkä näkymättömämpiä”, Nordentoft toteaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten kuivuus ja väärään aikaan tulevat sateet vaikeuttavat maanviljelyä ja lisäävät nälänhätää. Elintilan väheneminen, ruoan puute ja kilpailu niukoista resursseista lisäävät levottomuuksien ja konfliktien riskiä alueilla.

Kansainvälinen vastuunjako on tärkeää

Suurimpia hiilidioksidipäästöjen aiheuttajia ovat rikkaat läntiset teollisuusmaat. Kuitenkin päästöjen haitoista kärsivät eniten maailman köyhimmät maat, joilla on pienimmät päästöt.

Kansainvälisen yhteisön olisi oltava tukemassa haavoittuvassa asemassa olevia maita ja paikallisia valmiuksia sekä kriisitilanteissa turvaavia järjestelmiä.

Kansainvälisillä järjestöillä ja toimijoilla, kuten YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:llä on iso rooli, sillä niillä on tietoa ja ne voivat työskennellä paikallisten toimijoiden kanssa. Ilmastosiirtolaisuus pitäisi ottaa huomioon kaikessa kehitysyhteistyön suunnittelussa ja koko kansainvälisessä ilmastokeskustelussa. Zetter korostaa paikallisen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden tärkeyttä osana päätöksentekoa. Kansainvälisiin yleissopimuksiin on kirjattu jokaisen oikeudet asianmukaiseen suojaan, asuntoon, ruokaan ja elämään. Ihmisoikeuksien mukaisesti ihmiselle tulee siis antaa edellytykset elää ja tulla toimeen vielä senkin jälkeen, kun hyökyaalto, hurrikaani, sykloni, taifuuni, äärimmäinen kuivuus tai muu luonnonkatastrofi on tuhonnut hänen kotinsa ja elinalueensa.

Päästöt kasvavat alueilla, jotka tuottavat päästöjä tällä hetkellä vähiten. Uusia haasteita ilmastonmuutokseen ja siitä seuraavaan ilmastosiirtolaisuuteen tuo väestön ja talouden kasvu sekä teollistuminen kehittyvissä maissa, kuten Afrikan maissa ja Kiinassa.

Yhtä mieltä voidaan olla siitä, että pelkkä puhe ja sopimuksiin kirjatut velvoitteet eivät riitä, vaan tarvitaan enemmän ilmastonmuutosta ehkäiseviä ja ilmastosiirtolaisten tilannetta parantavia tekoja.

Ilmastosiirtolaisuuteen liittyvän ongelman laajuus voi jäädä länsimaissa helposti sisäistämättä.

”Tänä päivänä monet hallitukset reagoivat vasta silloin, kun näkevät ihmisten tulevan”, Nordentoft toteaa.

“Vaikka ilmastosiirtolaisuus on enimmäkseen valtioiden sisäistä, se on silti kansainvälinen ongelma. Tarve tuelle on olemassa.”

 

Ilmastosiirtolaisuus lyhyesti:

  • Ilmastosiirtolaisuutta tapahtuu jo nyt. UNHCR:n arvion mukaan keskimäärin 21,5 miljoonaa ihmistä joutuu vuosittain siirtolaisiksi ilmastonmuutoksen takia.
  • Arvioiden mukaan ilmastosiirtolaisia tulee olemaan noin 200 miljoonaa vuoteen 2050 mennessä. Arviot kuitenkin vaihtelevat 25 miljoonasta useaan miljardiin.
  • Ilmastosiirtolaisuutta aiheuttavat muun muassa sään ääri-ilmiöt, kuten merenpinnan nousu, tulvat, myrskyt, kuumuus ja kuivuus. Ilmastonmuutos aiheuttaa välillisesti myös konfliktitilanteita ja lisää eriarvoisuutta.
  • Sään ääri-ilmiöt vaikuttavat erityisesti Etelä-Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

 

Artikkeli on julkaistu Globalisti-lehden numerossa 2/2020