Liikakalastus uhkaa Itämeren kalakantoja

Itämeren kalastuskiintiöistä viimeisen sanan sanovat EU ja Itämeren rannikkovaltiot

Liikakalastus uhkaa Itämeren kalakantoja

Avain kalakantojen suojeluun on parempi kalastuksen sääntely. Siitä ovat vastuussa EU ja Itämeren rannikkovaltiot.

Rehevöitymistä pidetään Itämeren suurimpana uhkana. Omat haasteensa haavoittuvalle sisämerelle tuovat lisäksi ilmastonmuutos, kasvava laivaliikenne sekä liikakalastus.

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on ennustanut, että ilmastonmuutoksen seurauksena talvien sademäärät lisääntyisivät Itämerellä noin 25 prosenttia. Se heikentää meren suolapitoisuutta ja vaikuttaa väistämättä myös lajistoon. Makean veden lajit pärjäävät vähäsuolaisessa vedessä todennäköisesti entistä paremmin. Samalla menetetään osa Itämeren ainutkertaisesta eliöstöstä, jolle on ollut leimallista suolaisen ja makean veden lajien rinnakkaiselo.

Osalle lajeista ilmastonmuutostakin akuutimpi uhka on liikakalastus. Vuonna 2011 Euroopan unionin kalakannoista kolme neljännestä oli ylikalastettuja ja arviolta kolmannesta uhkasi romahtaminen ylisuurten kalastuskiintiöiden vuoksi.

Itämeren kalakannat poliitikkojen armoilla

Rannikkovaltioiden välillä Itämeri-kysymys on aiheuttanut erimielisyyttä ja syyttelyä. Pohjois-Itämeren lohikantojen romahtamisesta on Suomessakin syytetty niin puolalaisia kalastajia kuin myös Itämeren hylkeitä.

Kalastuskiintiöistä päätetään osana Euroopan unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa Brysselissä. Vain osittain tieteelliseen tietoon perustuvasta Euroopan komission esityksestä pääsevät sanomaan viimeisen sanan Itämeren rannikkovaltioiden, mukaan lukien Venäjän, ministerit Euroopan neuvostossa.

WWF on useina vuosina kritisoinut neuvostoa tieteellisten tutkimustulosten sivuuttamisesta sekä kalastuskiintiöiden kasvattamisesta kestämättömälle tasolle yli Kansainvälisen merentutkimusneuvosto ICES:n suositusten. Kalakantojen kestävyyden sijaan ministerit huolehtivat kriitikoiden mukaan lähinnä edustamiensa maiden kiintiöistä ja ammattikalastajien edusta.

Vuonna 2013 hyväksytyn EU:n yhteisen kalastuspolitiikan keskeinen tavoite on ylikalastuksen lopettaminen ja kalakantojen elvyttäminen kestävälle tasolle. Joidenkin lajien, kuten lohen, osalta astui Itämerellä vuoden 2015 voimaan saaliin poisheittokielto. Sen myötä kalastajat eivät voi enää heittää osaa saaliista takaisin mereen, vaan kaikki merestä nostettu kala lasketaan kalastuskiintiöön. ICES laski aiemmin hukkaan heitettyjen kalojen määräksi noin 10 000 kappaletta vuosittain.

Lohikannat nousuun sääntelyllä

Juuri lohen tilanne on aiheuttanut paljon keskustelua niin Suomessa kuin monissa muissakin Itämeren rannikkovaltioissa. Vaikka lohikannat ovat vahvistuneet viime vuosina, on niissä suuria alueellisia eroja. ICES:n mukaan suurta osaa Itämeren lohikannoista uhkaa geneettisen monimuotoisuuden hupeneminen. Itämeren pääaltaan osalta kalastuskiintiöitä on tilanteen korjaamiseksi laskettu, mutta tätä ei monissa ympäristöjärjestöissä pidetä riittävänä toimenpiteenä.

Itämeren lohikannan parantamiseksi ICES esittää useiden ympäristöjärjestöjen tavoin, että kalastus keskitettäisiin mahdollisimman lähelle kutujokia ja siirryttäisiin kantakohtaiseen kalastuksen sääntelyyn. Näin ollen kalastus keskittyisi entistä enemmän vain kestävällä tasolla oleviin kalakantoihin.

Vaikka arvokala lohen tilanne puhuttaa eniten, tutkijat ovat huolissaan myös monien muiden kalakantojen tilasta Itämerellä. Turskan kannat ovat kärsineet ylikalastuksesta, eikä ICES ole pystynyt tuottamaan täysin luotettavia tieteellisiä laskelmia kalakantojen tilasta. Tieteellisen tiedon puuttuessa järjestö kehottaakin varovaisuusperiaatteen mukaisesti vähentämään turskan kalastusta huomattavasti.

Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 2/2016, jonka teemana on liikakalastus.

Lähteet:

• Bäck, Saara et. al (toim.) (2010).: Itämeren tulevaisuus. Gaudeamus.
• European Commission (2016): Facts and figures on the Common Fisheries Policy. Basic statistical data. 2016 Edition.
• FAO (Food and Agriculture organization of the United Nations) (2014): The state of World Fisheries and Aquaculture. Rome: FAO.
• Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos – RKTL (2015): ICESin suositus Itämeren lohenkalastuksesta vuodelle 2015.
• WWF (2014): Lausunto vuoden 2015 kalastuskiintiöihin. Maailman luonnonperintö säätiö.