Mistä pakolaisuudessa on kyse?

Pakolaisuudesta ja sen aiheuttamista ongelmista puhutaan maailman medioissa päivittäin. Ilmiöön liittyviä termejä, faktoja ja taustoja kuitenkin selitetään harvoin kiireen ja suuren informaatiomäärän vuoksi. Näiden asioiden lähempi tarkastelu edesauttaa pakolaisuuden ja siihen kytkeytyvien aiheiden ymmärrystä ja hallintaa.

Pakolaisuuden määritelmä ei ole yksiselitteinen. Suurin osa maailman pakolaisista on joutunut jättämään kotinsa levottomuuksien, kuten sodan, syrjinnän tai suoranaisen vainon vuoksi. Syyt ovat usein etnisiä tai uskonnollisia, mutta on myös tapauksia, joissa esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisensa tai mielipiteidensä vuoksi uhan kohteeksi joutunut henkilö on saanut pakolaisstatuksen. Tulevaisuudessa yksi suuri globaaliin muuttoliikkeeseen vaikuttava tekijä tulee myös olemaan ilmastonmuutos ja siitä aiheutuvat ekologiset haasteet.

Kaikki sotaa pakoon muuttaneet eivät kuitenkaan ole automaattisesti pakolaisia. Pakolaisstatuksen saaminen on monimutkainen kuukausia kestävä prosessi, jota ennen turvapaikanhakija on saattanut matkustaa tai asua pakolaisleireillä vuosien ajan. Suuri osa kotinsa levottomuuksien vuoksi jättämään joutuneista ei kuitenkaan koskaan pääse kansainvälisen suojelun piiriin. Moni muuttaa kotimaansa sisällä, ja suurimmat muuttoliikkeet purkautuvat kriisialueelta naapurimaihin.

Suomeen asti saapuminen turvapaikanhakijana ei siis ole yksinkertaista. Päästäkseen laillisesti maahan turvapaikanhakijalla on oltava voimassaoleva passi ja viisumi. Viisumia ei kuitenkaan myönnetä henkilölle, jonka oletetaan saapuvan maahan hakeakseen turvapaikkaa. Turvapaikanhakijat saattavatkin turvautua salakuljettajien apuun ja väärennettyihin passeihin, sillä Geneven sopimuksen mukaan maahan jo saapunut turvapaikanhakija saa oleskella maassa laillisesti turvapaikkahakemuksen käsittelyprosessin ajan.

Kansainvälisten sopimusten nojalla Suomea ja muita EU-maita sitoo myös palautuskielto, jonka mukaan ketään ei saa käännyttää takaisin alueelle, jossa hänen henkensä on uhattuna tai jossa hän joutuisi ihmisoikeuksia loukkaavan kohtelun, kuten kidutuksen, kohteeksi. Suomeen jonkin toisen EU-maan kautta saapunut turvapaikanhakija kuitenkin palautetaan Dublinin sopimuksen perusteella maahan, johon hän on ensimmäiseksi saapunut. Maamme etäisen sijainnin vuoksi Suomesta pakolaisstatuksen saavat ovat vain murto-osa Etelä- ja Itä-Euroopan pakolaisliikenteestä.

Mannerten rajalla sijaitseva Välimeri onkin sijaintinsa vuoksi yksi merkittävistä reiteistä, jota pitkin turvapaikanhakijat yrittävät päästä kiinni parempaan ja turvallisempaan elämään. Meren ylittäminen ei ole riskitöntä, sillä käytettävät alukset ovat usein huonokuntoisia ja ne pakataan yli aluksen kantokyvyn. Salakuljettajat saattavat matkustajat merelle, mutta sen jälkeen he ovat oman onnensa varassa. Tästä syystä mediassa on nähty surullisia uutisia haaksirikoista ja laivaonnettomuuksista, joissa menehtyy vuosittain tuhansia turvapaikanhakijoita.

Viime vuosina EU:n alueelle pyrkivien pakolaisten määrä on lisääntynyt Afrikasta ja Lähi-idästä, erityisesti Syyrian ja Irakin pahentuneiden konfliktien myötä. Euroopan unioni on vastannut tilanteeseen lähinnä pyrkimällä kontrolloimaan rajojensa sisäpuolelle suuntautuvaa muuttoliikennettä.

Maahanmuuttosanaston 10 keskeistä termiä

Dublin-asetus: Asetus, jonka mukaan se EU:n jäsenvaltio, johon turvapaikanhakija on ensimmäiseksi saapunut, käsittelee turvapaikkahakemuksen. Turvapaikkaa voi hakea vain yhdestä maasta, joten saapumismaa on vastuussa alueelleen saapuneista turvapaikanhakijoista ja heihin sovelletaan paikallista lainsäädäntöä.

Kiintiöpakolainen: Pakolainen, jolle Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR myöntää maahantuloluvan ennalta sovittujen kiintiöiden pohjalta. Vuodesta 2001 lähtien Suomi on ottanut vastaan vuosittain 750 kiintiöpakolaista, mutta vuosina 2014 ja 2015 määrä on kasvanut 1050:een Syyrian vaikean tilanteen vuoksi.

Kotouttaminen: Maahanmuuttajalle pyritään luomaan mahdollisimman hyvät edellytykset yhteiskunnan jäsenenä toimimiseen erilaisten toimien, kuten kielen opetuksen, sosiaalisen toiminnan ja työllistämisopastuksen, avulla. Usein valtion järjestöjen lisäksi erilaista tukea prosessissa tarjoavat hyväntekeväisyysjärjestöt ja maahanmuuttajien omat yhdistykset.

Käännyttäminen: Mikäli oleskelulupaa tai pakolaisstatusta ei myönnetä, henkilö palautetaan omaan maahansa tai alueelle, josta hän on tullut.

Maahanmuuttaja: Yleisnimike, jolla viitataan kaikkiin eri syistä toisesta maasta muuttaneisiin henkilöihin. Vastaavasti pois muuttavasta henkilöstä voidaan käyttää yleisnimikettä maastamuuttaja.

Pakolainen: Henkilö jolle myönnetään turvapaikka kotimaansa tilanteen tai hänen henkeensä kohdistuvan uhan perusteella, tai jonka UNHCR eli Yhdistyneiden kansakuntien (YK) pakolaisasioita hoitava järjestö katsoo olevan pakolainen.

Pakolaisleiri: Usein suuria, keskimäärin yli 10 000 henkilön väliaikaiseen oleskeluun tarkoitettuja asumisyhteisöjä, joiden toimintaa erilaiset avustusjärjestöt ja valtiot rahoittavat. Leirillä oleskelu saattaa pitkittyä vuosia kestäväksi odotukseksi ennen kuin kotimaassa kärjistynyt tilanne laantuu ja paluu on mahdollista.

Paluumuuttaja: Maan entinen tai nykyinen kansalainen, joka muuttaa takaisin pitkän ulkomailla tapahtuneen oleskelun päätteeksi. Käsitettä voidaan käyttää myös henkilöistä, jotka muuttavat ensi kertaa pysyvästi vanhempansa synnyinmaahan.

Siirtolainen: Maasta toiseen pysyvästi muuttava henkilö, jonka päämääränä on aloittaa uusi elämä tulevassa kotimaassaan. Termiä voidaan käyttää sekä maasta- että maahanmuuttajasta.

Turvapaikanhakija: Suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta hakeva henkilö. Mikäli turvapaikka myönnetään, henkilö saa pakolaisstatuksen ja hänen katsotaan olevan pakolainen.

Lähde: Maahanmuuttovirasto & Pakolaisapu

Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 2/2015, jonka teemana on globaali muuttoliike.