Rauha rakentuu naisten voimin

rauhantekijä, sotilas ja kyyhky

Viattomia uhreja tai miesten kannustusjoukkoja. Vaiko sittenkin aktiivisia toimijoita? Naiset eivät suostu seuraamaan sivusta konflikteja ja niiden ratkaisua. Sen sijaan he pyrkivät mukaan neuvottelupöytiin tai tarttuvat itse aseisiin.

Rauha rakentuu naisten voimin on julkaistu Globalistissa kahden artikkelin sarjana yhdessä ensi viikolla verkossa ilmestyvän Naississit taistelevat Isisiä vastaan kanssa.  

Sodan vaikutukset naisiin ja tyttöihin ovat aivan erityiset: seksuaalinen väkivalta, lapsiavioliitot ja muut ihmisoikeusloukkaukset ovat heitä koskettavia yleisiä ilmiöitä konfliktialueilla. Syksyllä 2000 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselma 1325:n aiheena ’Naiset, rauha ja turvallisuus’. Sen tavoitteena on ollut turvata naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä kasvattaa heidän määräänsä muun muassa väkivaltaa ehkäisevässä toiminnassa, rauhanneuvottelutehtävissä ja politiikassa erilaisten instituutioiden edustajina.

Pian 17 vuotta täyttävä päätöslauselma 1325, jota on vuoteen 2015 saakka täydennetty seitsemällä uudella päätöslauselmalla, koostuu kolmesta pääpilarista. Ne painottavat sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisyä, naisten ja tyttöjen osallistamista päätöksenteon eri vaiheisiin konfliktitilanteissa sekä heidän suojelunsa ja ihmisoikeuksiensa takaamista. Päätöslauselma tunnustaa, ettei puolikasta väestöstä ole oikeutettua jättää sitä koskevan päätöksenteon tai rauhanprosessien ulkopuolelle. Sukupuolten tasa-arvo täytyy päätöslauselman mukaan tunnustaa myös avaimena kestävään yhteiskuntaan, jonka rakennukseen sekä miehillä että naisilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet.

Useat tutkimukset osoittavat, että naisten osallistaminen suurentaa rauhan kestävyyden todennäköisyyttä sekä vähentää väkivallan syntymistä ja ihmisten sitoutumista ääriliikkeiden toimintaan konfliktiherkillä alueilla. Esimerkiksi Pakistanissa ja Libyassa naisia on koulutettu puuttumaan syrjäytymisen riskitekijöihin ja auttamaan nuoria integroitumaan takaisin yhteiskuntaan. YK:n operaatiot puolestaan todistavat, että naisrauhanturvaajien rooli on tärkeä erityisesti konfliktialueiden naisten luottamuksen saavuttamisessa ja operaatioiden kehittämisessä sukupuolten tarpeet huomioivaan suuntaan.

Sanoista tekoihin

Päätöslauselman toimeenpanoa on pyritty vauhdittamaan vuodesta 2004 lähtien YK:n jäsenvaltioiden julkaisemilla kansallisilla toimintaohjelmilla. Yksittäisten valtioiden lisäksi useat kansainväliset järjestöt, kuten EU, Nato ja Etyj ovat sitoutuneet päätöslauselman toteuttamiseen omien ohjelmiensa ja työryhmiensä avulla. Kansallinen toimintaohjelma, jonka yhteensä 63 valtiota on tähän mennessä laatinut, koostuu maiden yksilökohtaisista suunnitelmista ja toimista päätöslauselman toteuttamiseksi. Ensimmäiset maat, jotka julkaisivat oman toimintaohjelman, olivat Tanska, Ruotsi, Norja ja Yhdistynyt Kuningaskunta vuosina 2005 ja 2006. Suomi puolestaan julkaisi ohjelmansa syksyllä 2008, jonka jälkeen se päivitettiin vuonna 2012. Uuden ohjelman on määrä tulla voimaan vielä vuonna 2017.

Suomen kohdalla päätöslauselma kytkeytyy valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä kehityspolitiikan tavoitteisiin ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämisessä. Naisten määrän kasvattaminen ja tasa-arvoasiantuntijoiden koulutus erilaisissa kriisinhallintaoperaatioissa ovat olleet Suomen kansallisia vahvuuksia päätöslauselmaa toteuttaessa. Suomi on ollut mukana myös tukemassa päätöslauselman laadintaa ja toimeenpanoa Keniassa, Afganistanissa ja Nepalissa sekä osallistunut kyseisissä kumppanimaissaan naisten koulutusta ja voimaannuttamista edistäviin hankkeisiin.

Maltilliset edistysaskeleet

Päätöslauselmalla on ollut myönteisiä vaikutuksia erityisesti naisten poliittiseen osallistumiseen. YK:n vuonna 2010 julkaiseman päätöslauselman arviointiraportin mukaan tämä näkyy parhaiten naisäänestäjien ja -edustajien kasvuna. Naisedustusta politiikassa on pyritty vahvistamaan myös erillisillä kiintiöillä valtioiden kansallisissa parlamenteissa ja senaateissa, kuten esimerkiksi Ruandassa vuodesta 2003 lähtien. Siellä lainsäädäntö velvoittaa parlamentin ala- ja ylähuoneelle 30 prosentin naisedustuksen. Ruanda on myös tämänhetkinen naiskansanedustajien kärkimaa, jossa heidän määränsä on 64 prosenttia kaikista edustajista.

Edistysaskelista huolimatta päätöslauselman toteutus on kuitenkin ollut hidasta, sillä ainoastaan kolmasosa YK:n jäsenmaista on laatinut oman kansallisen toimintaohjelman. Sen toteutusta jarruttavat yleisesti valtioiden rahoitusongelmat ja puutteet tarvittavista asiantuntijoista. Päätöslauselman toimeenpanoa ei myöskään valvota riittävästi ja sen tuottamat tulokset jäävät usein arvioimatta. Näiden haasteiden lisäksi naiset ovat edelleen aliedustettuina varsinkin rauhanneuvotteluissa ja naisten määrä sotilaallisissa tehtävissä on esimerkiksi YK:n operaatioiden osalta vain muutaman prosentin luokkaa. Töitä sukupuolisen tasa-arvon saavuttamiseksi vielä riittää.

Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 2/2017, jonka teemana on naiset ja kehitys.