Kielen ja kulttuurin puolella
”Puku on erittäin tärkeä ja näkyvä osa saamelaisidentiteettiä,
koska se sitoo kantajansa sekä kotiseutuun että sukuun.”
Kielen ja kulttuurin puolella
Alkuperäiskansojen oikeuksien ajaminen pitää saamelaisen Neeta Jääskön liikkeessä.
Kevät on ollut kiireistä aikaa inarilaiselle Neeta Jääskölle. Vuoden alussa hän aloitti jäsenenä Saamelaiskäräjillä, missä hän myös puheenjohtaa käräjien alaisuudessa toimivaa kielineuvostoa. Lisäksi Jääskö vietti toukokuun alussa kaksi viikkoa New Yorkissa osallistuen alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten oikeuksia edistävän FIMI/IIWF-foorumin koulutusohjelmaan, joka toteutettiin yhteistyössä Columbian yliopiston kanssa. Ohjelmaan osallistui eri alkuperäiskansoihin kuuluvia naisia eri puolilta maailmaa.
“Opin valtavasti kansainvälisistä ihmisoikeusinstrumenteista sekä YK:n toiminnasta”, Jääskö kertoo kokemuksistaan. “Matka siihen, että nykyään YK:n talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOCin alaisuudessa toimii oma alkuperäiskansa-asioiden neuvoa-antava elin, UNPFII, on ollut pitkä. Alkuperäiskansat tekevät senkin puitteissa valtavasti työtä verrattain vähäisin voimavaroin.”
Pehmeällä lainsäädännöllä alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta
Alkuperäiskansoille maailmanpolitiikkaan vaikuttaminen ei ole itsestäänselvyys. Kotimaissaan monenlaista sortoa kohtaavilla ryhmillä on valtava paine edistää omaa asiaansa. Vaikuttamisen väylät ovat usein todella kapeita, joten käytössä olevista resursseista on otettava irti kaikki mahdollinen hyöty. Columbian yliopiston alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien koulutusohjeman johtajan, Elsa Stamatopouloun mukaan alkuperäiskansojen edustajat ovatkin oikeuksiaan puolustaessaan vaikuttavampia kuin suurin osa ammattidiplomaateista.
Suomi ei ole ratifioinut Kansainvälisen työjärjestö ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksia suojaavaa ja linjaavaa ILO 169 –yleissopimusta. Saamelaisten oikeuksissa on Saamelaiskäräjien ja muiden ryhmien sekä yksittäisten aktivistien työstä huolimatta esimerkiksi Norjaan verrattuna paljon toivomisen varaa. ILO:n yleissopimus olisi juridisesti sitova, eli velvoittaisi Suomen valtiota huolehtimaan saamelaisten kielellisistä ja kulttuurillisista oikeuksista. Sopimus on Suomessa melko tuntematon. “YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista on niin sanottu soft law -dokumentti, jonka sitovuus on enemmän moraalinen.” Jääskö tiivistää.
Puku pitää saamelaisen sukupolvien ketjussa
Jääskölle saamen kielen ja kulttuurin puolustaminen on tärkeä asia. “Kielineuvoston puheenjohtajana olen Saamelaiskäräjillä eturivissä puolustamassa ja edistämässä saamelaisten kielellisiä oikeuksia.”
Jääskön mukaan oma kieli on todella konkreettinen kosketuspinta kansan yhteiseen kulttuuriperintöön ja arvoihin. Myös saamelaiskulttuuriin kuuluvien perinteisten käsityötaitojen osaaminen on ollut Jääskölle merkityksellistä ja hän ompeleekin omat pukunsa ja pyrkii tekemään itse myös mahdollisimman monet asusteensa. Jääskön mukaan turhia nauhoja tai saumoja puvuissa ei ole.
“Puku on erittäin tärkeä ja näkyvä osa saamelaisidentiteettiä, koska se sitoo kantajansa sekä kotiseutuun että sukuun. Mallit peritään vanhemmilta ja isovanhemmilta. Ajattelen, että puku on kielen jälkeen oleellisimpia osia sukupolvien välisestä jatkumosta, kuten muutkin käsityöt.”
Juttu on ilmestynyt Globalistin numerossa 2/2016.