Kurkistus Jordaniaan: arjen uskontoa ja yhteiskunnan haasteita
Iida Silfverhuth opiskelee kevään arabian kieltä Ammanissa, Jordaniassa, ja kirjoittaa maan ilmapiiristä Lähi-idän poliittisen tilanteen ja tavallisen arjen keskellä. Israelin itäpuolella sijaitseva Jordania on muslimienemmistöinen maa, joka on onnistunut pysymään melko rauhallisena rajanaapurien horjuessa, mutta pakolaisia on köyhässä maassa paljon.
Jordania on tyypillinen arabimaa: yli 90 prosenttia maan väestöstä on arabeja ja muslimeja, mutta maasta löytyy myös arabikristitty vähemmistö sekä muiden etnisyyksien muslimeja. Uskonto on läsnä arjessa viidesti päivässä kuuluvissa rukouskutsuissa ja arabian kielessä, jonka tavallisimmat ilmaisut liittyvät vahvasti uskontoon. Esimerkiksi Suomessakin tunnettu al-hamdu lillah (Jumalalle kiitos) on tavallinen ilmaus small talkissa.
Jordanialaisten kanssa keskustellessa päästään nopeasti maan länsipuolella sitkeänä jatkuvaan konfliktiin. Suurella osalla jordanialaisista on palestiinalaiset juuret, ja moni mieltää itsensä edelleen palestiinalaiseksi, vaikka heillä ei olisi oikeutta matkustaa esivanhempiensa alueelle. Jordanian palestiinalaisilla on yleensä Jordanian kansalaisuus, mutta moni perhe pitää kiinni palestiinalaisten oikeudesta palata maahansa. Toive on kuitenkin lähinnä ideologinen, sillä harva nuori palaisi isoisiensä paimentolaisammattiin, vaikka paluu joskus olisi mahdollinen.
Jordania on pitänyt Israeliin kohteliaat mutta viileät välit. Väestön keskuudessa asiaan suhtaudutaan kuitenkin kiihkeämmin. Viikon pyhä päivä ja monen jordanialaisen ainoa vapaapäivä perjantai on muodostunut myös poliittisen aktivismin päiväksi: keskipäivän rukoushetken jälkeen kansalaiset osoittavat mieltään, yleensä Lähi-idän poliittiseen tilanteeseen liittyen, mutta myös sisäpoliittisista ongelmista.
Työttömyys ja naisten oikeudet huolenaiheina
Jordanian suurin yhteiskunnallinen ongelma on työttömyys, erityisesti nuorisotyöttömyys, ja matala palkkataso. Pääkaupunki Ammanin elinkustannukset ovat suhteellisen korkeat ja harva nainen on korkeasta koulutustasostaan huolimatta töissä, ainakaan kovin pitkään. Siksi perheen tulotaso jää yleensä matalaksi. Tuloerot ovat todella suuret, eikä maassa juuri tuoteta palveluja verorahoilla. Monet nuoret haluavatkin lähteä maasta paremman elämän ja tulotason toivossa.
Naisille on tiettyjä oikeuksia taattu laissa, mutta tapakulttuuri tekee naisten arjesta epätasa-arvoista. Naiset kohtaavat paljon väkivaltaa, myös kunniaväkivaltaa. Viime vuosina lapsiavioliitot ovat lisääntyneet, joskin lähinnä syyrialaispakolaisten keskuudessa. Serkusavioliitot ovat yleisiä, ja naisten elämää kontrolloidaan miehiä enemmän. Lisäksi naiset kokevat häirintää kaduilla. Länsimaissa omituisen keskeiseksi poliittiseksi viestiksi noussut huivi on jordanialaisille naisille ennemmin osa uskontoa: osa naisista peittää päänsä, osa ei. Ulkomaalaisia kohtaan ollaan hyvinkin sallivia, mutta naisten on peitettävä päänsä, jos he haluavat vierailla moskeijassa.
Ilmastonmuutos tuo haasteita myös Jordaniaan
Osa jordanialaisista nuorista on huolissaan ilmastonmuutoksesta, mutta valtaosalle elämän arkiset haasteet ovat konkreettisempia kuin abstrakti tulevaisuuden uhka. Valtion tasolla asia ei ole tärkeä, eivätkä kulutustottumukset ota ilmiötä huomioon. Muovin kulutus on suurempaa kuin Euroopassa ja valtaosa liikkumisesta tehdään henkilöautoilla. Talot ovat huonosti eristettyjä ja hukkaenergiaa syntyy paljon. Maassa toimii kuitenkin paljon kansalaisjärjestöjä, joista osa koettaa kiinnittää huomiota myös kestävään kehitykseen.
On todennäköistä, että tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Jordaniassa eritysesti kuivuutena ja pakolaismäärien kasvuna muista maista. Maa on onnistunut aiemminkin säilyttämään suhteellisen rauhan pakolaisten saapuessa maahan suurien konfliktien yhteydessä. Aika näyttää, onnistuuko kuningas johtamaan maataan vakavampien haasteiden koittaessa.
Artikkeli on julkaistu Globalisti-lehden numerossa 2/2020