Mitä presidenttiehdokkaat ajattelevat Changemakerille tärkeistä aiheista?

Globalisti lähestyi presidenttiehdokkaita ja kysyi heiltä kaikilta Changemakerille tärkeistä aiheista. Kysymyksiin saimme vastauksen Anderssonilta, Essayahilta, Rehniltä, Stubbilta ja Urpilaiselta, joiden vastaukset voit lukea alta.

Kuinka suhtaudut Suomen yhteistyöhön kehittyvien maiden kanssa?

Andersson: Yhteistyön kehittyvien maiden kanssa tulee olla keskeinen osa ulkopolitiikkaamme. Suomen on tuettava ihmisoikeuksien toteutumista, kansainvälistä vakautta ja rauhanrakentamista. Kyse on myös siitä, millaisena maana Suomi nähdään maailmalla.

Yhteistyön lähtökohtana on oltava vastavuoroisuus ja eri toimijoiden monipuolinen yhteistyö ja yhteydenpito niin valtioiden, järjestöjen kuin kansalaisyhteiskuntien kanssa.

 

Essayah: Pidän yhteistyötä ja kehitysyhteistyötä erittäin tärkeänä yhteiskuntien demokraattisen kehityksen ja ihmisten hyvinvoinnin parantumisen kannalta.

 

Rehn: Suomen yhteistyö kehittyvien maiden kanssa on tärkeä osa maamme ulko-, kauppa- ja kehityspolitiikkaa. Suomi on toiminut pitkäjänteisesti kehittyvien maiden aseman vahvistamiseksi. Tässä keskeisessä roolissa ovat demokratian, rauhan ja ihmisoikeuksien vahvistaminen.

Kehittyvien maiden oman toimintakyvyn ja vastuun vahvistuminen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää. Kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää kehittyvien maiden kytkeytymistä entistä tiiviimmin kansainväliseen talouteen ja kauppaan sekä kestävän kehityksen periaatteiden edistämiseen. Tätä kaikkea Suomi voi omalla toiminnallaan edistää osana Euroopan unionia ja laajempaa kansainvälistä yhteisöä.

 

Stubb: Suomi sai apua sotavuosien jälkeen ulkomailta. Tämä apu auttoi meitä maan rakentamisessa. Kirkon ulkomaanavulla oli tässä tärkeä rooli koordinoida suomalaisten avuksi lähetettyä apua ulkomailta. Kuten tunnettua, jo muutaman vuoden kuluttua tilanne kääntyi, ja suomalaiset alkoivat kerätä varoja auttaakseen hädässä olevia ihmisiä Suomen ulkopuolella.

Tämä on hyvä pitää mielessä. Suomen menestys on vuosikymmenten aikana rakennettu yhdessä ja olemme tilanteessa, jossa meillä on mahdollisuus olla kehittyvien maiden tukena. Tiedämme, että tarvetta apuun maailman eri puolilla on. Siksi näen tämän tarpeelliseksi kantaaksemme osaltamme vastuuta.

 

Urpilainen: Yhteistyö globaalin etelän kanssa on välttämätöntä ja sitä on edelleen lisättävä, sillä muuten emme pysty ratkaisemaan yhteisiä haasteita, kuten ilmastonmuutosta, emmekä saavutan kestävän kehityksen tavoitteita. Yhteistyön lähtökohtana tulee olla reilut ja tasavertaiset kansainväliset kumppanuudet. Kumppanien kanssa etsitään ratkaisuja, jotka hyödyttävät molempia osapuolia ja kestävää kehitystä.

Mitä mieltä olet kehitysyhteistyöstä?

Andersson: Suomen on kyettävä nostamaan kehitysyhteistyörahoitusta pitkään tavoiteltuun 0,7 prosentin osuuteen bruttokansantulosta. Suomen on kannettava globaali vastuunsa aikana, jossa pandemian jäljet, ilmastokriisin kiihtyminen ja geopoliittiset jännitteet lisäävät köyhyyttä ja epävakautta ympäri maailmaa. Kehitysyhteistyön rinnalla meidän on purettava globaalin talouden eriarvoistavia ja köyhdyttäviä rakenteita.

 

Essayah: Kehitysyhteistyössä on tärkeää paikallisten toimijoiden sitouttaminen ja toimiva yhteistyö, ja tässä erityisesti kansalaisjärjestöjen tekemän työ on osoittautunut tehokkaaksi.

 

Rehn: Kehityspolitiikka on keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka tähtää turvallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistamiseen kansainvälisen yhteistyön keinoin. Kehityspolitiikan on rakennuttava kumppanuudelle kehitysmaiden kanssa, jolla edistetään kestävää taloudellista, sosiaalista ja ympäristöllistä kehitystä.

Suomen vahvuudet kehitysyhteistyössä perustuvat erityisesti tasa-arvon vahvistamiseen, naisten ja tyttöjen oikeuksiin, koulutukseen ja puhtaan teknologian ratkaisuihin. Suomen on omiin vahvuuksiinsa perustuen syytä jatkaa myös johdonmukaista linjaansa globaalin ruokaturvan vahvistamiseksi.

 

Stubb: Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen maailmalla tarvitsee edelleen paljon töitä. Suomessakin on tässä vielä tehtävää, jotta jokainen voisi kokea elävänsä hyvää elämää. Itse uskon reiluun kaupankäyntiin ja yhteistyöhön. Maailman hauraissa maissa kehitysyhteistyön keinovalikoimaa kannattaa käyttää hyväksi.

 

Urpilainen: Kehitysapu osa kestävän kehityksen edistämisen keinovalikoimaa. Se ei yksin riitä, koska kehittyvät maat tarvitsisivat erityisesti kestäviä yksityisiä investointeja, jotka synnyttäisivät säällisiä työpaikkoja, taloudellista toimeliaisuutta ja uutta kasvua.

Julkista kehitysapua kuitenkin tarvitaan kahdesta syystä. Kehitysavulla voidaan tukea asioita, joita on vaikea kehittää markkinaehtoisesti – peruspalvelut, kuten perusasteen koulutus ja perusterveydenhuolto, ovat tästä hyviä esimerkkejä. Lisäksi kehitysapua tarvitaan mahdollistajana: sen avulla voidaan esimerkiksi auttaa kumppanimaata kehittämään verojärjestelmäänsä, mikä pitkässä juoksussa vahvistaa sen omaa taloutta, parantaa liiketoimintaympäristöä ja vivuttaa yksityisiä investointeja.

EU:n kansainvälisten kumppanuuksien komissaarina vastaan EU:n yhteistyöstä kehittyvien maiden kanssa. Olen komissaarina pyrkinyt edistämään niin sanottua Team Europe -toimintatapaa. Kyse on siitä, että EU:n jäsenmaat ja EU-komissio toimivat koordinoidusti ja poolaavat yhteen resursseja ja osaamista. Näin pystymme oleman kehitysavun suhteen yhdessä strategisempia ja toteuttamaan aidosti vaikuttavia lippulaivahankkeita. Kehitysavun tulee olla tehokasta ja tuloksia on myös mitattava.

Mitä ajattelet turvapaikkajärjestelmästä? Ovatko hänen mielipiteensä muuttuneet itärajan tilanteen myötä?

Andersson: Suomen tulee olla aktiivinen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksien puolustamisessa, oikeudenmukaisen vastuunjaon edistämisessä Euroopan unionissa ja turvallisten reittien tarjoamisessa. Suomen ja EU:n tulisi merkittävästi lisätä kiintiöpakolaisten vastaanottoa ja turvata pääsy oikeudenmukaiseen turvapaikkamenettelyyn. Surullista kyllä, niin Suomi kuin Eurooppa näyttävät menevän näissä täysin väärään suuntaan, tilkitsevän rajojaan yhä aggressiivisemmin ja vaikeuttavan turvapaikan saamista entisestään samaan aikaan, kun köyhät ja kehittyvät maat lähtömaiden naapurissa kantavat ylivoimaisesti suurimman vastuun hädänalaisten auttamisesta.

Venäjän vaikuttamisyrityksiin liittyen tahdon korostaa, että tärkeintä on pitää pää kylmänä ja olla provosoitumatta, kun meitä tietoisesti provosoidaan. Suomella on oikeus ja velvollisuus valvoja rajojaan. Samaan aikaan Suomea velvoittava kansainvälinen oikeus ja EU-oikeus lähtevät siitä, että tosiasiallinen oikeus hakea turvapaikkaa on turvattava. Oikeuteen hakea turvapaikkaa ei sinänsä vaikuta se, että henkilöiden rajalle pääsyn taustalla on valtiollista vaikuttamista. Ihmisten välineellistäminen ei tarkoita sitä, etteikö rajan yli tulevilla ihmisillä voisi olla aitoa suojelun tarvetta. Suomen toimet itärajalla eivät saa loukata kenenkään oikeutta kansainväliseen suojeluun.

 

Essayah: On huomattava, että itärajalla on menossa Venäjän vihamielinen hybridioperaatio, jossa käytetään Venäjälle opiskelemaan ja töihin hakeutuneita ihmisiä hyväksi. Tämä Suomen kansallisen turvallisuuden vastainen toiminta tulee torjua, kuten nyt on tehtykin, ja samalla keskitetty turvapaikanhakeminen pois itärajalta. Vastuullisessa turvapaikkapolitiikassa jokaisen ihmisarvoa kunnioitetaan ja apu suunnataan sitä kipeimmin tarvitseville kuten sotaa ja vainoa pakeneville. Ei toki ole väärin lähteä hakemaan parempaa elintasoa, mutta kansainvälisen suojelun järjestelmää ei ole luotu väyläksi siihen. Huonosti hoidettu maahanmuutto ja laittomasti maassa oleskelevien määrän kasvu johtavat usein lieveilmiöihin. Hyvä maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikka puolestaan tukee yhteiseloa ja antaa tänne muuttaville eväitä ymmärtää suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuriperintöämme. Vastakkainasettelua on pyrittävä välttämään ottamalla huomioon yhteiskunnan kantokyky sekä tukemalla eri taustoista tulevien ja eri tavalla ajattelevien välistä dialogia.

 

Rehn: Välineellistetty muuttoliike on eri asia kuin turvapaikkajärjestelmän normaali toiminta. Itärajan tilanne on tuonut Suomessa näkyville välineellistetyn muuttoliikkeen, jota on torjuttava päättäväisesti lainsäädännön tarjoamin keinoin kansallisen järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi. On hyvä, että edellinen hallitus teki tarvittavat lainsäädäntömuutokset, mikä on mahdollistanut itärajan rajanylityspaikkojen sulkemisen.

 

Stubb: Jokaisen turvapaikanhakijan ihmisoikeuksia on kunnioitettava kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti. Mielipiteeni ei ole muuttunut itärajan tilanteen myötä. Venäjä on aseellistanut itärajalta turvapaikkaa hakeneet ihmiset. Vaakakupissa on kansainvälinen oikeus ja kansainvälinen turvallisuus. Juuri nyt ne ovat tasapainossa, mutta loppupelissä mennään aina kansallinen turvallisuus edellä.

 

Urpilainen: Maailmassa on tällä hetkellä yli 36 miljoonaa pakolaista. Suurin osa pakolaisista ei pyri Suomeen tai Eurooppaan, vaan he etsivät turvaa esimerkiksi konfliktialueiden naapurimaista. Meidän on toimittava näiden pakolaisten elinolojen parantamiseksi, tähän välineitä ovat humanitäärinen apu ja kehitysapu.

Suomi on sitoutunut turvaamaan Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden ihmisoikeudet, tutkimaan kansainvälisen suojelun tarpeen ja tarjoamaan suojelua sitä tarvitseville. Turvapaikkajärjestelmää tulee kuitenkin uudistaa Euroopan tasolla, sillä se ei tällä hetkellä toimi ihanteellisesti: oikeudenmukainen taakanjako ei aina toteudu, järjestelmä ei riittävästi tunnista itärajalla nähdyn välineellistämisen tapaisia ilmiöitä ja palautukset sakkaavat. Se, että EU maat pääsivät sopuun EU-komission edottamasta EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmän uudistuksesta, on tässä suhteessa tärkeä edistysaskel.

Lisäksi turvapaikka järjestelmä kuormittuu henkilöistä, joiden syyt pyrkiä Eurooppaan ovat sosioekonomisia – heitä varten tulisi kehittää niin sanottuja laillisen maahanmuuton reittejä, eli mahdollisuuksia tulla töihin Eurooppaan.

Ajatukseni turvapaikkajärjestelmästä ja sen uudistustarpeista eivät ole muuttuneet itärajan tilanteen myötä, sillä uudistustarpeet ovat olleet näkyvissä jo aikaisemmin.

Miten suhtaudut ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön?

Andersson: Aikamme tärkein kysymys on, miten onnistumme hillitsemään ihmisen aiheuttamista kasvihuonepäästöistä johtuvaa katastrofaalista ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Kaikkien maiden pitää tehdä oma osansa päästöjen vähentämiseksi omien voimavarojensa ja mahdollisuuksien puitteissa. Suomen kaltaisten rikkaiden maiden, jotka ovat päävastuussa ilmastonmuutoksesta, on kannettava suurin vastuu myös sen torjunnasta, mikä tarkoittaa omien päästöjemme nopeaa alasajoa, sitovien päästötavoitteiden edistämistä EU- ja kansainvälisellä tasolla sekä kansainvälisen ilmastorahoituksemme kasvattamista. Jos maailman onnellisin ja hyvinvoivimpiin maihin lukeutuva Suomi ei tee omaa osansa, kuka sitten tekee?

 

Essayah: Suomen sitoutuminen ilmastonmuutoksen ja luotokadon torjuntaan on toki kansallisestikin tärkeää, ja erityisesti meidän kannattaa viedä siinä osaamistamme myös muihin maihin eli kasvattaa ns. kädenjälkeämme. Kuitenkin on ymmärrettävä, että tavoitteen toteutuminen riippuu ratkaisuista mm. monilla teollisuuden sektoreilla, joihin julkisen sektorin ohjausvaikutus on rajallinen, sekä etenkin lähivuosien energiantuotannon ratkaisuista, samoin kuin Suomen ja globaalin talouden kehityksestä.

 

Rehn: Suomi on ilmastotavoitteissa yksi edelläkävijöistä Euroopassa, ja Eurooppa on edelläkävijä maailmassa. Sellaisena meidän kannattaa pysyä jatkossakin. Ilmastonmuutos on kuitenkin maailmanlaajuinen ongelma, jonka ratkaisu edellyttää maailmanlaajuisia ratkaisuja – etenkin sitä, että suuret kehittyvät taloudet, kuten Kiina, Intia ja Indonesia vähentävät kasvihuonepäästäjään tehokkaasti.

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja siihen sopeutuminen onkin monenkeskisen yhteistyön suurimpia haasteita. Keskeistä on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja siirtyminen fossiilitaloudesta kohti ilmastoneutraalia taloutta. Ilmastonmuutosta on torjuttava taloudellisesti, sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla.
Suomalaisilla yrityksillä on myös tarjota ratkaisuja muulle maailmalle päästövähennyksiin, mikä on meille iso mahdollisuus.

 

Stubb: Ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttäminen on elinehtomme ja sillä vakavuudella siihen tulee suhtautua. Ilmastonmuutosta ei ratkaista yksin vaan se on tehtävä yhdessä. Ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvitaan kolme toimenpidettä; lait, rahoitus ja innovaatiot. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastaista työtä emme tee itsellemme vaan nuorille. Meidän pitää myös jokaisen miettiä omaa kulutustamme ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

 

Urpilainen: Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin eksistentiaalinen uhka. Suomen pitää kantaa oma kortensa kekoon ja toimia aktiivisesti EU:ssa kunnianhimoisen ilmastopolitiikan puolesta. Mutta tähän lisäksi pidän tärkeänä, että emme myöskään pienennä itsemme – Suomessa ilmastoystävällistä osaamista ja teknologiaa, joita voimme tarjota globaalin etelän tarpeisiin, ja YK:ssa voimme edelläkävijämaana olla kokoamme suurempi toimija, joka kirittää muita maailman maita.

Minulle on tärkeää, että ilmastonmuutoksen vastaista työtä ei irroteta kestävän kehityksen Agenda 2030 -kehikosta: ilmastotoimien pitää olla kestäviä paitsi ympäristöllisesti, myös taloudellisesti ja eteenkin sosiaalisesti.

Mitä muuttaisit ensitöiksesi Suomen kansainvälisessä yhteistyössä?

Andersson: Tärkeää on, että presidentti edustaa toiminnallaan sitä Suomen ulkopoliittista linjaa, mistä on sovittu yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Presidentti ei voi eikä presidentin kuulu voida yksin muuttaa Suomen kansainvälisen yhteistyön suuntaa. Tekisin kuitenkin kaikkeni sen eteen, että Suomi tukisi ihmisoikeuksia ja rauhan toteutumista maailmalla johdonmukaisesti, riippumatta siitä missä päin maailmaa ihmisoikeusrikkomuksia ja sotarikoksia tehdään. Samalla ensi töikseni nostaisin myös ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaarallisen kiihtymisen esille kaikilla kansainvälisillä areenoilla, missä voimme toimia maailmanlaajuisen ilmasto- ja ympäristökriisin estämiseksi. Pyrkisin myös vahvistamaan yhteyksiämme EU:n ja Pohjois-Amerikan ulkopuolisten maiden kanssa.

 

Essayah: Sääntöpohjainen järjestelmä on haastettu ja sitä haastetaan koko ajan mm. suurvaltojen voimapolitiikkaan turvautumisen kautta. Mielestäni se ei kuitenkaan saisi olla syy luopua työskentelemästä sen puolesta ja yrittää saada muitakin siihen sitoutumaan.

 

Rehn: Vahvistaisin Suomen roolia kansainvälisessä ilmastodiplomatiassa. Ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen on ihmiskunnan yhteinen turvallisuusuhka, johon on vastattava päättäväisellä kansainvälisellä yhteistyöllä. Ilmastonmuutoksen torjuminen ei onnistu ilman maailman suurten talouksien ja päästölähteiden ponnisteluita. Siksi Suomen on toimittava nykyistä paljon aktiivisemmin kansainvälisessä ilmastodiplomatiassa.

 

Stubb: Ulkopolitiikassa kannattaa aina toimia maltilla ja harkitsevasti. Isoja muutoksia ei kannata tehdä nopeasti. Jos ajatellaan tiedossa olevia tulevan tasavallan presidentin tärkeimpiä tehtäviä, yksi niistä on Suomessa rauhan turvaaminen myös jatkossa. Turvallisuuspolitiikassa Suomen liittyminen Naton jäseneksi tarkoittaa jatkossa toimia sen takaamiseksi, että olemme jäsenmaana Naton ytimessä. Suomi on geopoliittisesti tällä hetkellä yksi maailman kiinnostavimmista maista.

 

Urpilainen: En presidenttinä kääntäisi mitään päälaellaan, sillä Suomella on hyvä maine, vahva osaamiseen nojaava maabrändi ja hyvät kansainväliset verkostot. Sen sijaan syventäisin tiettyjä osa-alueita, kuten vienninedistämistä globaalin etelän maihin ja korostaisin kansainvälisten järjestöjen, joissa olemme jäseninä, aktiivista hyödyntämistä Suomen ulkopolitiikan välineinä. Korostaisin YK:n merkitystä, sillä Suomen etu on ylläpitää sääntöihin perustuvaa monenkeskistä kansainvälistä järjestelmää, jota nyt haastetaan monesta suunnasta. Haluaisi jatkaa Suomen profiloimista asioissa, joista meidät jo tunnetaan – näitä ovat erityisesti osaaminen ja koulutus, kestävä kehitys presidentti Halosen jalanjäljissä ja rauha presidentti Ahtisaaren perinnön velvoittamana.