Minne menet, Venäjä?

Venäjällä ei tehty tarpeeksi isoja muutoksia Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, mikä johti autoritaariseen järjestelmään Vladimir Putinin kaudella.

Venäjällä ja Länsi-Euroopalla on pitkäaikaisia aluekiistoja, joilla on syvällinen vaikutus koko modernin eurooppalaisten valtioiden järjestelmän olemassaoloon. Neuvostoliiton aiheuttama nälänhätä Ukrainassa johti humanitaariseen katastrofiin, kun 3,3 miljoonaa ukrainalaista menetti henkensä ja sitä kutsutaan usein Ukrainassa tarkoitukselliseksi kansanmurhaksi.

Globalisti tavoitti Eemil Mitikan, joka työskentelee väitöskirjatutkijana poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisten muutosten tohtoriohjelmassa Helsingin yliopistossa ja Aleksanteri-instituutissa. Mitikan mukaan lähitulevaisuus Venäjällä ei näytä valoisalta. ”En usko, että poliittinen järjestelmä Venäjällä tulee muuttumaan radikaalisti Putinin aikana”. Mitikka korostaa, että Putinin sota Ukrainassa kietoutuu hänen kohtaloonsa.

Nyky-Venäjän virallinen historiapolitiikka, erityisesti Putinin kolmannen kauden aikana, sisältää huolestuttavaa faktojen suhteellistamista, mikä on linjassa Hannah Arendtin varoituksen kanssa totuuden manipuloinnista politiikassa. Ilmiö näkyy erityisen selvästi Ukrainan olemassaolon itsenäisenä valtiona kyseenalaistamisena. Kriittisesti tarkastelemalla faktojen suhteuttamisen vaikutuksia tämä artikkeli korostaa historiallisen objektiivisuuden ja avoimuuden tärkeyttä monipuolisten näkökulmien ylläpitämiseksi, edistäen näin parempaa tietämystä ja inklusiivista ymmärrystä menneestä ja nykyhetkestä Venäjällä ja laajemminkin.

Venäjä käytti taitavasti disinformaatiota Venäjä-Georgia -sodan aikana ja sen jälkeen. Sota puhkesi Georgian ja Venäjän välillä Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyspyrkimysten takia. Taistelujen syttyessä Kremlin käynnisti strategisia kyberhyökkäyksiä Georgian hallituksen ja median verkkosivustoja vastaan, mahdollistaen Venäjän levittää välittömästi omaa versiotaan tapahtumista. Disinformaatio kampanja ulottui jopa länsimaihin, joissa monet Moskovassa toimineet median edustajat ottivat kritiikittömästi vastaan Venäjän narratiivin.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan mursi kylmän sodan jälkeisen Euroopan vakauden illuusiot ja paljasti ristiriitaiset tavoitteet osallistuvien toimijoiden kesken. Konfliktin ymmärtäminen tästä näkökulmasta muuttaa perustavanlaatuisesti käsityksiämme tapahtumista ja sen mahdollisista lopputuloksista. Vaikka erilaisia valintoja olisi voitu tehdä toisin, konfliktin juurisyyt ovat syvällä, ja toimijoilla oli merkittäviä rajoituksia sekä kansainvälisesti että kotimaassa. Siksi ratkaisujen etsiminen, kuten Ukrainan neutraalius tai Vladimir Putinin lähtö, eivät todennäköisesti ratkaise konfliktia.

Sotakoneisto on ainakin jollain tasolla ollut helppo ylläpitää Venäjällä. Mitikan mukaan Venäjällä nuoret sotilaat tulevat perinteisesti köyhistä oloista maaseudulta. Heidän arvonsa ovat yleisesti ottaen konservatiivisempia, eikä heillä ole samanlaisia sosiaalisen nousun mahdollisuuksia verrattuna suurkaupungeissa asuviin ikätovereihin. Venäjä ei kuitenkaan vielä Mitikan mukaan täytä totalitaristisen valtion tunnuspiirteitä. ”Aluevaaleissa systeemioppositiopuolueiden ehdokkaat ovat jopa voittaneet Yhtenäisen Venäjän ehdokkaita”. Kuitenkin Mitikka korostaa, että Venäjän julkishallintoa leimaa korruptio ja viranomaisten mielivaltaisuus.

Saksa onnistui demokratiassa, miksi Venäjä ei pysty samaan?

Weimarin tasavalta 1920-luvun Saksassa on hyvä esimerkki siitä, että pelkästään elävä kansalaisyhteiskunta sellaisenaan ei kykene estämään tuhoavien voimien valtaannousua. Weimarin tasavallassa oli yksi aikakauden tiheimmistä ja toimivimmista kansalaisjärjestöverkostoista maailmassa. Kuitenkaan saksalainen kansalaisyhteiskunta ei kyennyt estämään eikä pääosiltaan edes yrittänytkään torjua brutaalin diktatuurin valtaanpääsyä.

Mitikan mukaan Saksa oli toisen maailmansodan jälkeen erilainen maa kuin Venäjä, sillä Weimarin tasavallan kautta saksalaisilla oli kokemusta demokraattisista instituutioista ja ne oli helpompi pystyttää Adolf Hitlerin valtakauden jälkeen. ”Venäjällä ei ollut myöskään riittävää sisä- ja ulkopoliittista painetta demokratisaatioon Neuvostoliiton hajottua”. Öljyn hinnan nousu ja sitä kautta taloudellisen tilanteen paraneminen Venäjällä johti presidentti Putinin suosion nousuun. Mitikka korostaa myös, että Neuvostoliiton perustuslakia ei muutettu riittävissä määrin Venäjällä 1990-luvulla, mikä puolestaan sementoi Presidentin valtaa.

Venäjän, Iranin islamilaisen tasavallan ja Kiinan liittouma länsimaita vastaan tuo synkkiä pilviä kansalaisten elämään. NATO:n mukaan 5–7 vuoden sisällä EU:n alueella voi alkaa aseellinen konflikti, jonka vuoksi Euroopan tulee olla valmis sen omaan tulevaisuuteen.

Artikkeli löytyy Globalisti-lehden numerosta 1/2024