Dubai: Tehokas kuplageneraattori

Kaupunki kätkee sisäänsä monenlaisia todellisuuksia. Sen sisäiset kuplat ovat toisistaan niin poikkeavia, että niitä on paikan päällä vaikea käsittää yhtenä kokonaisuutena. Näiden eri todellisuuksien sisäinen harmonia tekee niiden keskinäisistä ristiriitaisuuksista hankalasti hahmotettavan. Kun ongelmat piilotetaan näkyvistä ja kriittiset äänet vaiennetaan, syntyy illuusio toimivasta yhteiskunnasta. Vaientamisen lonkerot eivät kuitenkaan ulotu valtionrajojen ulkopuolelle, ja sopusointuisan julkikuvan läpi on helpompi nähdä pienen etäisyyden päästä.

Arabiemiraateista kuulee usein puhuttavan turvallisena ja suhteellisen vakaana maana, jonka suosio matkakohteena on kasvanut viime vuosikymmeninä. Erityisesti maan väkirikkain kaupunki Dubai on länsimaalaisten turistien ja ekspatriaattien mieleen – onhan se koti maan tunnetuimmille nähtävyyksille ja tarjoaa hulppeat puitteet luksusloman viettämiselle.

Tämä kehitys ei ole sattumaa: Arabiemiraattien saavuttama talouskasvu on lisännyt sen globaalia vaikutusvaltaa ja se pyrkii aktiivisesti näyttäytymään modernin talouskehityksen edelläkävijänä. Samaan aikaan maa on tunnettu kyseenalaisista sisä- ja ulkopoliittisista valinnoistaan sekä tekemistään ihmisoikeusloukkauksista. Viime vuosina Emiraatit ovat osallistuneet kauppasuhteillaan sekä sudanilaisten puolisotilaallisten joukkojen että Israelin tekemiin raakoihin, kansanmurhan tunnusmerkit täyttäviin väkivaltaisuuksiin.

Osallistuin Suomen Lähi-idän instituutin järjestämälle kurssille, johon kuului lokakuun lopulla 2025 järjestetty opintomatka Arabiemiraattehin. Reissusta suurin osa kului Dubaissa. Ellen olisi matkustanut kaupunkiin sen kehitystä ja sosiaalipoliittista todellisuutta kriittisesti tarkastelevan kurssin puitteissa, en mitä todennäköisimmin olisi osannut tehdä tässä jutussa avaamiani päätelmiä; Dubain kaduilla kävellessä kaikki näyttää ensisilmäyksellä suhteellisen harmoniselta. Kun pintaa hieman raaputtaa ja ottaa laajemman kontekstin huomioon, yhtenäisyyden näennäisyys paljastuu. Paikan päällä tämän ymmärtäminen on kuitenkin katsojan oman ajatustyön varassa, eikä ympäristö tarjoa ainakaan välittömästi näkyviä virikkeitä kriittiselle analyysille.

Näennäinen harmonia

Odotin todistavani räikeän näkyvää eriarvoisuutta, mitä kyllä siis tapahtui, mutta ei niin selkeästi erottuvana, kuin olin odottanut. Loppujen lopuksi ymmärsin, että epäkohtia on helpompi nähdä kotosuomesta käsin kuin paikan päällä.

Suurimman osan elämästään Suomessa asuneelle yhteiskunnalliset keskustelut sekä joko kansalaisyhteiskuntaan liittyvään toimintaan osallistuminen tai sen todistaminen ovat arkipäivää. Olin ensimmäistä kertaa paikalla mielenosoituksessa kolmevuotiaana ja sen jälkeen omaehtoisesti osallistunut useisiin vastaaviin. Monet voivat varmasti samaistua ajatukseen, että mikäli ei ole itse hoksannut kiinnittää huomiota johonkin tiettyyn yhteiskunnalliseen ongelmaan, joku toinen tuo sen tavalla tai toisella jossain yhteydessä muidenkin tietoon.

Arabiemiraateissa tilanne on lähes päinvastainen ei siksi, etteikö hallitsijasukua vastustavia tai yhteiskunnallista liikehdintää olisi ollenkaan, vaan siksi, että kaikenlainen kansalaisyhteiskuntaan liittyvä toiminta pyritään aktiivisesti estämään. Sananvapautta ei ole ja kaikki valtiojohdon kritisointi, järjestäytyminen tai mielenosoittaminen ovat rangaistavia tekoja.

Tarkoituksena on luoda näennäinen harmonia, jolla ylläpidetään paitsi valtaapitävien, myös valtion globaalia asemaa. Aivan kuin maa olisi onnistunut ratkaisemaan kaikki ne ongelmat, joiden kanssa muu maailma painii.

Kun sitten tätä taustaa vasten lopulta tallustelin Dubain eri kaupunginosien läpi, aivoni vääntyivät sellaiselle mutkalle, mikä on tehnyt ajatusten jäsentämisestä tätä tekstiä varten erityisen hankalaa.

Ongelmien näkymättömyys lävähti vasten kasvojani, ja ulkopuolisina tarkkailijoina meidän täytyi tehdä ne itse itsellemme näkyviksi. Vasta keskustellessamme useiden Dubaihin työn perässä muuttaneiden kanssa sekä seuratessamme asiantuntevaa opastusta pystyimme yhdistämään näkemämme asiat jo tiedossamme olleisiin kyseenalaisuuksiin.

Segregaation aikaansaama hiljaisuus

Ongelmien häivyttäminen on ilmeisen tärkeää maan imagolle, ja se epäilemättä tekee myös siellä lomailevien olon paremmaksi. Länsimaiselle turistille näyttäytyvä yhteiskunnallinen harmonia oletettavasti perustuukin paitsi valtaapitävien tehokkaaseen kontrolliin, myös voimakkaaseen segregaatioon. Mikäs siinä toissa päivänä valmistuneen pilvenpiirtäjän kattoterassilla brunssia nauttiessa, kun köyhiä ei näy mailla halmeilla ja ateriointilokaation rakentaneet siirtotyöläisetkin on kuljetettu majoittumaan alueille, joihin on onneksi todella vaikea luksusloman aikana eksyä.

Normaalioloissa yhteisymmärrys syntyy ihmisten välille kummuten heistä itsestään. Sen muodostumiseksi olisi tärkeää, että ihmiset kohtaisivat toisiaan ja jakaisivat tilaa sekä ajatuksia erilaisuuksistaan huolimatta. Jaetun tilan ja kohtaamisten puuttuessa ei voi olla mitään yhteistä, ymmärryksestä puhumattakaan. Dubaissa vallitseva näennäinen harmonia onkin tulosta tilan ja kohtaamisten pakotetusta eriyttämisestä, joka saa aikaan toisistaan irrallisia todellisuuskuplia.

Segregaatio eli eriytyminen on hyvin voimakasta Dubaissa, kuten myös muualla Arabiemiraateissa. Kaupungin eri demografiat eivät elä toisistaan erillään sattumalta: alueellinen sekä luokka-, varallisuus- ja etnisyysperusteinen segregaatio ovat tulosta niin hallitsijasuvun pyrkimyksistä pitää väestöryhmät erillään kuin Dubain jatkuvasta leviämisestä ympäröiville alueille. Kaupunki on vuosien saatossa levinnyt yhä laajemmalle, pystyttäen jatkuvasti uutta vanhan kunnostamisen tai päälle rakentamisen sijaan.

Eroja repivä kaupunki

Myöskään Dubain jatkuva leviäminen ei ole sattumaa. Teoksessaan State, Citizen, and Foreigner in Dubai Ahmed Kanna kuvaa metropolia ”kaupunkikorporaatioksi” sen vahvasti talousperiaatteisiin nojaavan kaupunkistrategian vuoksi. Dubai ilmentääkin vallitsevalle talousjärjestelmälle ominaista tapaa levitä.

Kapitalismin taipumus ekspansioon näkyy kaupungin tavassa luoda uutta valtavalla vimmalla. Se leviää yhä laajemmalle hulppeuden mahdollistavien resurssien perässä, kurkottaa kirjaimellisesti pilviin, tähtiin ja kuuhun, esittää mahtipontisia suunnitelmia ympäristön elvyttämisestä vähintäänkin kyseenalaisilla menetelmillä sekä pyrkii demonstroimaan tehokkaasti toimivan, teknologisen kehityksen aallonharjalla purjehtivan maan varteenotettavuutta.

Uusien alueiden jatkuva valloitus mahdollistaa kaupungin modernimpien kulutuskeskusten viemisen yhä kauemmas vanhoista, nykyään siirtotyöläisten asuttamista kortteleista. Suurelle yleisölle ovatkin helpoimmin nähtävillä uudenhohtoisimmat kaupunginosat, joiden halutaan viestivän edistyksestä ja kuulumisesta modernin kaupunkisuunnittelun eliittiin.

Sen sijaan Dubain vanha keskusta, pääasiassa siirtotyöläisten asuttamine monikulttuurisine kortteleineen, jää kiiltokuvakaupungin imagon varjoon. Emiirikunta pyrkii, jos ei aktiivisesti häivyttämään tätä monikulttuurista todellisuutta, niin ainakin merkittävästi korostamaan uudenhohtoisia, länsimaisille hyvin toimeentuleville ekspatriaateille osoitettuja luksusasuinalueita, jotka sijaitsevat kaukana ja eristyksissä siirtotyöläisten asuttamista alueista.

Suhtkoht tehoton kulttuurien sulatusuuni

Tämä maailmojen eriytyminen on nähtävissä Dubain hyvin paljon toisistaan poikkeavissa katukuvissa. Siinä missä Dubai Marinan kaltaisilla hienostoalueilla sekä kaupungin uudessa keskustassa liikkumiseen käytetään lähes pelkästään autoja ja ihmisiä näkee kävelevän kaduilla harvakseltaan, vanhan keskustan ja siirtotyöläisten asuttamien alueiden kadut ovat täynnä elämää.

Suurimmilla etnisillä ryhmillä on omia asutuskeskittymiään. Meidän majoituksemme sijaitsi esimerkiksi pitkälti filippiiniläisasutteisessa kaupunginosassa, jonka kahviloiden ja ravintoloiden hinnat hivelivät vähävaraisten suomalaisopiskelijoiden silmiä. Kaupungissa liikkuessamme kahvikupposesta pulittamiemme pennosten määrä kuitenkin nousi lähes yhtä matkaa pilvenpiirtäjien lukumäärän kanssa.

Arabiemiraateissa ei monin paikoin voidakaan puhua eri väestönosien yhteiselosta, kun ryhmät eivät ole osa toistensa arkitodellisuutta. Harmonian näennäisyydelle on kuitenkin olemassa myös muita selityksiä, kuten valtion harjoittama tehokas valvonta.

Turvallisuuden illuusio

Matkan aikana kuulimme muutamaan otteeseen ylistettävän Arabiemiraattien turvallisuutta. Tällä usein viitattiin näpistysten harvinaisuuteen – esimerkkinä mainittiin muun muassa, ettei läppärin jättäminen valvomatta julkiselle paikalle herätä pelkoa varkaudesta.

Näihin huomioihin oli kuitenkin vaikea suhtautua valtion mainetta parantavina. Ei pelkästään siksi, ettei niin sanotusta turvallisuudesta saatikka rikosten vähäisyydestä ole saatavilla luotettavaa tilastollista tietoa, vaan johtuen myös valtionhallinnon kaikkiin maan rajojen sisäpuolella oleskeleviin kohdistamasta ylenmääräisestä valvonnasta ja kontrollista.

Lainvalvojien ja valvontateknologioiden yliampuvan määrän lisäksi epäoikeudenmukaiset oikeudenkäynnit sekä vankiloissa tapahtuva kidutus ja kaltoinkohtelu ovat oletettavasti omiaan luomaan pelon ilmapiiriä. Lisäksi rangaistuksia jaellaan surutta hyvin pienistäkin rikkeistä, kuten epäedullisista somepostauksista.

Kohtaamani kuvaukset vaikuttavat perustuvan hyvin etuoikeutettuun tulkintaan turvallisuudesta – joka onkin Arabiemiraattien kaltaisessa yhteiskunnassa myös väistämättä luokkakysymys.

Ylistyksiä näpistysten vähäisyydestä on vaikea yhdistää Etelä-Aasiasta muuttaneeseen, ikkunattomassa jaetussa työläismajoituksessa asuvaan siirtotyöläiseen, joka lähettää kaiken ylimääräisen lähtömaassa asuvalle perheelleen. Ylimääräisen, minkä hän on mitä todennäköisimmin tienannut epäinhimillisissä olosuhteissa, parhaimmillaan huonot työehdot sekä naurettavan matalan palkan sisältävän sopimuksen turvin. Tuhannet ihmiset joutuvat elämään jatkuvassa pelossa ihmisoikeuksiensa, toimeentulonsa ja elämänsä puolesta.

Mutta onhan se mukavaa, että joku on saanut pitää läppärinsä.

Ongelmien poissaolo ei korvaa yhteisymmärrystä

Yhteisymmärrys viestii siitä, että asiat ovat ainakin joltain osin kunnossa. Se, että asiat näyttävät olevan kunnossa, ei kuitenkaan kerro yhteisymmärryksen olemassaolosta. Järjestys ja kitkattomuus voivat yhtä hyvin olla seurausta vaikenemisesta kuin aidosta jaetusta yhteisymmärryksestä.

Kritiikin, kiistelyn ja protestoinnin poissaolo ei ole merkki harmoniasta tai yhtenäisyydestä. Jos yhteisymmärrys nähdään ensisijaisesti siltojen rakentamisena, ei sitä voi olla olemassa ilman erimielisyyksiä tai soraääniä. Erimielisyyttä ei pidäkään nähdä yhteisymmärryksen vastakohtana, vaan pikemminkin sen alkupisteenä tai mahdollistavana olosuhteena.

Valtaeliitin ponnistuksista huolimatta edes Arabiemiraateissa ei vältytä protesteilta tai vastarinnalta. Tämä kertoo erään historiallisen tosiseikan elinvoimaisuudesta: sorrolla ei ole ainoastaan lamauttavia, vaan myös liikkeellepanevia vaikutuksia. Luokkaperusteinen, pakotettu kuplautuminen yhdistettynä muihin hallitsijasuvun kepulikonsteihin kuitenkin varmistaa vaikutusvaltaisimpien pysymisen tyytyväisinä, samalla kun yhteiskunnan marginaalista kumpuava tyytymättömyys on helppo hiljentää.

Yhteisymmärrys onkin kaikkea muuta kuin hiljaisuutta. Se syntyy kohtaamisista, ristiriidoista, erimielisyyksistä ja halusta ymmärtää. Yhteisymmärryksen rakentamista ei voi etukäteen käsikirjoittaa, ja juuri siksi vaientamiseen ja kontrolliin nojaavat kulissit alkavat ennen pitkää murentua.

Juttu löytyy Globalistin numerosta 1/2026