Kehitysyhteistyö ja kestävän rahoituksen haasteet
Tietokirjailija ja Kirkon Ulkomaanavun emeritustoiminnanjohtaja Jouni Hembergillä on vuosikymmenien kokemus ja tieto Suomen edistymisestä kehitysyhteistyössä. Hembergin vuonna 2024 julkaistu omaelämäkerta Kolmea kiloa maissia sekä haastatteluvastauksissa esiin tuomansa muistot kertovat karua kieltään siitä, miten radikaalisti kehitysyhteistyön menestymismahdollisuudet ovat sidoksissa kulloiseenkin taloustilanteeseen.
Olen lukenut teostanne Kolme kiloa maissia, ja se on tehnyt minuun vaikutuksen. Sen perusteella teillä on pitkä kokemus kehitysyhteistyöstä. Mikä sai teidät kiinnostumaan aihepiiristä?
Itse asiassa minä aloitin kehitysyhteistyötehtävät 80-luvun ihan lopussa. Sitten vaan ympäristö veti mukaansa ja löysin itseni sieltä. Se oli sellainen paikka, jossa humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyö veti mukanaan. Siinä ei ollut muuta mahdollisuutta. Minut palkattiin alun perin SPR:n nuorisotoiminnan päälliköksi tekemään leirejä ynnä muuta sellaista, mutta siinä puolen vuoden päästä päädyin tekemään avustustyötä ja siinä mentiin sitten 30 vuotta. Ensimmäinen reissu siellä Romaniassa oli sellainen, että kun se sosialistinen valta romahti siellä, niin työ oli niin motivoivaa siellä ja siellä pystyi tekemään niin paljon. Sitten ei ollut paluuta mihinkään muuhun ammattiin.
Mitkä kokisit suomalaisen kehitysyhteistyön suurimmiksi muutoksiksi sinä aikana, kun olet ollut mukana Suomen kehitysyhteistyössä?
Tämä 30 vuotta ei tietenkään ole koko periodi, kun Suomi on tehnyt kehitysyhteistyötä. 70-luvulla ulkoministeriö alkoi tehdä kehitysyhteistyöhankkeita lähinnä Afrikkaan, ja kansalaisjärjestöt ja aktivistit alkoivat tehdä omia projektejaan. Kehitys on ollut valtava näiden vuosikymmenien aikana ja on otettu isoja harppausaskeleita. Mukanaoloaikanani näkyy tietty vahva ammattilaistuminen. Ensin mentiin kokeilemalla eteenpäin, sitten alettiin mennä erilaisten teorioiden ja kokemusten kautta. Niillä kieppeillä, kun jäin pois 2022 lopussa, silloin saavutettiin vielä todella hyviä tuloksia, vaikka rahoitus oli pikkuhiljaa vähenemässä. Köyhyys väheni paljon viimeisten toimintavuosieni aikana varsinkin, kun YK:n tavoitteet tuli asetettua. Sitten se loppuikin kuin seinään, sitten alkoi näkyä negatiivinen asennoituminen, valtavat leikkaukset ja sodat veivät huomion ja rahoituksen. Nyt on aika vaikea nähdä paluuta hyviin tuloksiin, joita oli vielä 2020-luvun alussa.
Lähetystoiminta esim. Namibiassa on osa tätä kehitystä. Varhaisessa vaiheessa otettiin jo osaksi kehityselementit ja se on osa sitä historiaa sen mukaisesti, mitä on tehty ja siinä on ollut merkitystä siinä, mitä on tehty. Kentällä, jossa olin töissä, tapasin uskopohjaisten järjestöjen työntekijöitä ja tutustuin sitä kautta lähetystyöhön. Minullahan jatkui siten, että kun olin SPR:ssä noin 11 vuotta ja sitten hyppäsin Kuningas Charlesin toimiston vetäjäksi Intiaan, sitten Pelastakaa Lapsille ja sitten Tansaniaan ja Sambiaan. Kun palasin Suomeen, tulin KUAn humanitaarisen toiminnan vetäjäksi ja sitten kaiken kansainvälisen toiminnan vetäjäksi ja sitten lopulta toiminnanjohtajaksi. Oli motivoivaa ja erilaisella perspektiivillä.
Lehtemme teemana on raha ja kestävyys. Miten koet kulloisenkin taloustilanteen vaikuttavan Suomen kehitysyhteistyömahdollisuuksiin?
Kun katsotaan valtion maksamaa rahoitusta, niin se on käytännössä romahtanut. Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö on käytännössä loppu. Järjestöt eivät ole olleet niin kovan leikkauksen kohteena. Myös YK:n rahoitus on vähentynyt. Vielä suurempi ongelma on, että Suomi ei ole ainoa, esim. USAID pistettiin kokonaan alas ja se aiheutti ongelmia. Norja on ainoa Pohjoismaa, jossa taso on säilynyt tai jopa noussut. Britit ovat vähentäneet. EU:n rahoitus on toistaiseksi säilynyt. Pelkään, että sielläkin rahoitus laskee. Vaikuttaa, että kehitysyhteistyön rahoitus on nojaamassa siihen, miten yksityiset henkilöt haluavat rahoittaa. Suomessa yksityisten henkilöiden osalta suurta kasvua ei ole odotettavissa kehitysyhteistyörahoitukseen niin Suomessa kuin muualla. Kun katsoo maailman muutosta muutenkin, globaalin etelän ja pohjoisen välistä yhteistyötä, niin Euroopan ja Amerikan suunnasta on kiinnostus vähentynyt Afrikan kanssa tehtävään yhteistyöhön. Näen tulevaisuuden aika murskaavana. Kehitysyhteistyö on poliittinen peliväline. Nykyinen hallitus nostaa kehitysyhteistyön joka kerta leikkauslistalle. Toinen asia on humanitaarinen apu, jota pyritään tekohengittämään jollakin tasolla, kun halutaan olla varautuneita katastrofeihin.
Tämänhetkinen taloustilanne on Suomessa varsin haasteellinen. Uusimpana suunnitelmana on ilmeisesti vähentää kansalaisjärjestöiltä huomattava määrä rahoitusta. Miten arvelisit tämän vaikuttavan kehitysyhteistyön toteutusmahdollisuuksiin?
En ole kuullut, sijoittuuko se myös kehitysyhteistyöjärjestöihin, mutta kyllä uskon, että ne ovat jossain kohtaa kohteina. Joidenkin järjestöjen osalta se tarkoittaa toiminnan lakkauttamista. Se tulee välillisesti takaisin valtiolle negatiivisena ja kansalaisille siten, kun he menettävät palveluitaan. Kehitysyhteistyössä toiminnan rakentaminen uudestaan ei olekaan ihan helppo juttu, jos sitä koskaan ryhdytään palauttamaan. Toki järjestöjä jää toimimaan ja kanavia ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita kehitysyhteistyöstä. Suomelle tää on huonoa, kun yhteistyö kehittyvien maiden kanssa on tärkeää, kun niihin maihin tulee tehdä yhteistyötä. Muuten Kiina ja muut autoritääriset maat ovat etulyöntiasemassa. Yksityiset henkilöt ovat parhaita tukijoita, valtio on puoluepolitiikasta riippuvaista.
Millaisessa tilanteessa Suomen kehitysyhteistyö on ollut 90-luvun laman ja vuoden 2008 finanssikriisiä seuranneen taantuman aikana?
Kyllä silloin oli kuoppa alaspäin. Yllättävää on ollut se, että vaikka on ollut lamavuosia, niin kansalaisten aktiivisuus tukea ei ole romahtanut myöskään lamavuosina. Valtiot pystyivät pitämään tasoa yllä. Vuonna 2015 oli iso leikkaus, mutta se ei ollut taloudellinen, vaan poliittinen, kun Sipilnä hallitus ja persut tuli. Puolet KUAn rahoituksesta lähti. Tämän hallituksen aikana ei ole vielä puututtu, mutta veikkaan, että se on vielä edessä. On mielenkiintoista, että kehitysyhteisytöllä on ollut aina korkea tuki Suomessa. Se ei aina mene samassa linjassa kuin mitä poliittiset päättäjt tekevät.
Seuraavaksi haluaisin kuulla maamme harjoittaman kehitysyhteistön onnistumisia. Miten kehitysyhteistyöllä voidaan vaikuttaa positiivisesti kohdemaiden talouteen? Olisi lisäksi mielenkiintoista kuulla joitain Suomen kehitysyhteistyön onnistumisia, joissa olisi saatu aikaan positiivisia tuloksia varsinkin kestävän talouden näkökulmasta.
Ilman muuta. Positiivinen asia mielestäni on kansalaisten kiinnostuminen ja mahdollisuudet vaikuttaa. Löytyy ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet tällaisesta yhteistyöstä. Esimerkiksi koulutuksen kehittäminen on ollut sellainen, että kaikki etelän valtiot ovat olleet kiinnostuneita tästä ja esim. KUA on onnistunut tekemään YK:n kanssa ihan uskomattomia tuloksia ympäri maailmaa. Köyhyyttä on voitu vähentää ihan huomattavasti. Tulokset ovat konflikteista huolimatta olleet todella hyviä. Monen ihmisen elämä on saanut pohjaa ja uutta tulta tästä yhteistyöstä. Koulutus on yksi elementti, mutta on muitakin. Esimerkiksi ihmisten elinolojen parantaminen. KUAlle tuli eläkkeelleni jäämiseni aikaan pienlainat eritasoisten yritystoimintojen avuksi. Rahaa voidaan kierrättää paljon enemmän, kun sijoittajatkin ovat olleet innostuneita lähtemään siihen. Uskon, että on monia eri tapoja ja ne innostavat lähtemään siihen.
Mikä merkitys mielestänne on kestävän talouden edistämisessä ollut sillä, että tietyt järjestöt keräävät rahaa sen edistämiseksi, että kehittyvien valtioiden naiset voivat saada ammatin itselleen?
Uskon vakaasti siihen, että tasa-arvotoiminnalla on tulevaisuutta joka puolella. Täytyy sanoa, että Naisten Pankin ja sen kaltaisten toimijoiden kautta olen ollut näkemässä, että kun naisten elämään, toimeentuloon ja koulutukseen satsataan, niin se tuottaa parempaa koulutusta käytännön tasolla. Menemättä kulttuurisiin kysymyksiin, se on myös Suomessa ja muualla niin, että naisilla on suurempi merkitys lasten koulunkäynnissä kuin miehillä. Uskon, että satsaamalla molempiin sukupuoliin saadaan hyviä tuloksia. Esimerkiksi Naisten Pankilla saadaan hyviä tuloksia. Aika usein ne ovat naisia, jotka ottavat mirkolainoja ja maksavat ne hyvin takaisin. On monia syitä, joiden takia tulee kehitysyhteistyössä satsata nimenomaan naisiin ja tyttöihin. Monissa globaali etelän maissa tyttöjen koulunkäynti on vähempiarvoista. Tulee satasta siihen, että kaikki käyvät koulunsa loppuun.
Edellisessä kysymyksessä pohtimamme naisten koulutus on hyvä esimerkki siitä, kuinka jatkuvasti nykyisin mediassa näkyy kansalaisjärjestöjen mainoksia rahankeräyksistä. Millaisena näet yksityisten ihmisten antamien lahjoitusten merkityksen kehitysyhteistyötä harjoittavien kansalaisjärjestöjen taloudessa?
Kyllä se on iso merkitys. Juuri tällaisissa tilanteissa, kun valtion rahoituskanavat yms. ovat menneet kiinni, on kansalaisten rahoittamisella erittäin suuri merkitys pysyvyyden ja jatkuvuuden kannalta.
Vaikka pyrin kyselemään monipuolisesti kysymyksiä, niin tuleeko sinulla mieleen vielä jotain lisättävää?
Kehitysyhteistyö on pitkäjänteistä työtä. Nopeilla liikkeillä, joita poliittiset päättäjät ja hallitukset tekevät, voidaan aiheuttaa isoja ongelmia, joita on vaikea sitten palauttaa takaisin. Siksi on toivottavaa, ettei budjettiriihissäkään tehtäisi hätiköityjä päätöksiä. Kansalaiset arvostavat kehitysyhteistyötä, eivätkä haluaisi tehdä leikkauksia. Poliittisissa yhteistyössä se on kaupankäynnin väline.