Hiilimarkkinat ja kestävyys – arvioinnissa Etiopian puunistutushankkeet
Etiopiassa on nostettu puunistutushankkeet ja hiilimarkkinoille osallistuminen kansallisiksi tavoitteiksi. Toiveena on, että hiilimarkkinat toisivat jatkossa enemmän ulkomaista rahaa maahan. Tässä jutussa tarkastellaan, millaiset vaikutukset hiilimarkkinoille osallistuvilla puunistutushankkeilla on ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti.
Määritelmiä
Hiilimarkkinat (carbon markets) voidaan jakaa velvoitemarkkinoihin ja vapaaehtoisiin markkinoihin.
Velvoiteperusteisia hiilimarkkinoita (compliance carbon markets) on useampia, mutta suurin niistä on EU:n päästökauppajärjestelmä (EU emissions trading system), johon tiettyjen energiantuotanto- ja teollisuuslaitosten on pakko osallistua.
Vapaaehtoiset hiilimarkkinat (voluntary carbon markets) taas ovat nimensä mukaan vapaaehtoisia, ja niitä käyttävät yleensä organisaatiot, jotka haluavat kompensoida päästöjään. Vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla myydään ilmastoyksiköitä, eli hiilikrediittejä (carbon credits), jotka vastaavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennystä tai poistamista ilmakehästä. Ilmastoyksiköiden tuottamiseen vaaditaan sertifikaatti, joita myöntävät siihen erikoistuneet organisaatiot, kuten Gold Standard, Verra ja Plan Vivo. Tässä jutussa keskitytään vapaaehtoisiin hiilimarkkinoihin, jotka ovat viime vuosina kohdanneet paljon kritiikkiä muun muassa siitä, että suuri osa ilmastoyksiköistä on ollut arvottomia, eli että todellisia päästövähennyksiä tai kasvihuonekaasujen poistamista ilmakehästä ei ole tapahtunut.
Puunistutushankkeet ovat yleinen keino sitoa hiiltä ilmakehästä ja tuottaa ilmastoyksiköitä. Aina ei ole kyse pelkästään puiden istuttamisesta, vaan laajempien alueiden ennallistamisesta, esimerkiksi Etiopiassa viljelijöiden ohjaaman luontaisen uudistumisen (Farmer Managed Natural Regeneration) keinoin. Puunistutushankkeiden ekologiset ja sosiaaliset vaikutukset riippuvat valituista kasvilajeista, alueen hoitomenetelmistä, ja siitä, millaisessa käytössä maa on ollut ennen puunistutushankkeen toteutusta. Hiilikauppajärjestelmään kuuluvalla puunistutushankkeella voi siis olla monenlaisia erilaisia vaikutuksia, aivan samalla tavalla kuin järjestelmään liittymättömilläkin hankkeilla.
Ilmastohyötyjä, paikallisen luonnon ennallistamista ja vihreitä investointeja – hiilimarkkinoille osallistumiseen liittyy monenlaisia toiveita. Etiopian tämänhetkistä innostusta hiilimarkkinoihin kuvaa se, että valtio on julkaissut vuonna 2025 kansallisen hiilimarkkinastrategian, jonka tavoitteena on edistää Etiopian osallistumista kansallisille ja kansainvälisille hiilimarkkinoille. Lisäksi Etiopian hallinto on äskettäin julkaissut uuden metsähiilikaupan oppaan, direktiivin nro 1122/2025, vastaamaan nimenomaan puunistutushankkeisiin perustuvan hiilikaupan kysymyksiin. Vuonna 2027 isännöimänsä COP32-kokouksen alla Etiopialla on myös tarve näyttäytyä ilmastovastuullisena toimijana Afrikassa.
Etiopiassa puunistutushankkeita tutkiva Hanken Svenska Handelshögskolanin projektitutkija Linda Annala Tesfaye arvioi, että tällä hetkellä vain pieni osa Etiopian puunistutushankkeista osallistuu hiilimarkkinoille. Hiilimarkkinoille osallistuminen on hankkeen toteuttajalta iso, raskas ponnistus. Hänen käsityksensä on, että enimmäkseen hiilimarkkinoille osallistuvat puunistutushankkeet toteutetaan toistaiseksi kehitysorganisaatioiden, kuten järjestöjen ja kahdenvälisten yhteistyöhankkeiden sekä REDD+-viitekehyksen kautta. REDD+ tulee sanoista “Reducing Emissions from Deforestation and Forest Degradation”, mikä tarkoittaa, että pyritään vähentämään metsien hävittämisestä ja niiden tilan heikkenemisestä aiheutuvia päästöjä kehittyvissä maissa.
Annala Tesfaye luettelee tietämiään esimerkkejä toteutuneista hiilimarkkinaprojekteista. Maailmanpankki sekä World Vision Australia -järjestö ovat toteuttaneet jo vuodesta 2005 Etiopian Humbossa luonnonennallistamishanketta, joka oli Afrikan ensimmäinen laajamittainen hiilikauppaan osallistuva hanke, jossa käytettiin YK:n puhtaan kehityksen mekanismia (Clean Development Mechanism, CDM). Norjan ja Etiopian kahdenvälisessä yhteistyössä on puolestaan toteutettu Balessa REDD+-hanke, jossa ovat olleet myös mukana SOS Sahel ja Farm Africa -järjestöt. Iso-Britannia on edistänyt Enhancing Access to Climate Finance for Ethiopia -hanketta, jossa tuetaan Etiopian ministeriöitä ilmastorahoituksen hankkimisessa ja hallinnoimisessa. Yksityiseltä sektorilta puunistutuksen ja hiilikaupan yhdistämistä ovat hyödyntäneet etiopialainen startup-yritys African Bamboo ja alankomaalaistaustainen kansainvälinen osuuspankki Rabobank.
Lisäksi Etiopian Tigrayssa on vuodesta 2016 toteutettu EthioTrees-nimistä ennallistamishanketta, joka osallistuu hiilikauppaan, ja jossa tuotot tulevat paikallisten ihmisten käyttöön. Tuotoilla on rakennettu esimerkiksi kouluja. Hankkeen toteuttajat ovat paikallisia asiantuntijoita, jotka ovat tehneet yhteistyötä paikallishallinnon lisäksi muun muassa belgialaisen Gentin yliopiston kanssa. Hankkeen ilmastoyksiköiden luomisessa käytetään tutkijoiden kehittämää Plan Vivo -sertifikaattia, joka on kiinnostava vaihtoehto alan suuriin toimijoihin, Gold Standardiin ja Verraan verrattuna.
Linda Annala Tesfaye. Kuva: Linda Annala Tesfayen kotialbumi
Ympäristön tila paranee, naisten arki vaikeutuu
Kestävässä kehityksessä kolme eri osa-aluetta ovat ekologinen, taloudellinen, sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kehitys, joten tarkastelen kestävyyttä näiden ulottuvuuksien kautta. Pyydän Annala Tesfayeta arvioimaan puunistutushankkeita näistä kolmesta näkökulmasta.
Hän kuvailee yleisesti puunistutushankkeiden myönteisiä vaikutuksia paikalliselle ympäristölle: maaperä paranee, sen vedenpidätyskyky kasvaa ja maanviljely muuttuu tuottavammaksi; joissain paikoissa jopa aiemmin kuivuneet lähteet ovat palautuneet, ja vettä on voitu käyttää kasteluun tai juomavedeksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että tulokset ovat riippuvaisia menetelmistä, kuten siitä onko istutettu paikalliseen ekologiaan sopivia puita. Joka tapauksessa ympäristön tilaa parantavia tuloksia voidaan saada riippumatta siitä, onko hanke hiilimarkkinoilla vai ei.
Puunistutushankkeet vaikuttavat yhteisöjen arkeen usein sen kautta, että aiemmin paikallisten käytössä ollut maa onkin nyt rajattu pois käytöstä, ja siinä kasvaa uutta metsää. Annala Tesfayen mukaan metsiin liittyy vaaraa erityisesti naisille ja lapsille, sillä useissa osissa maata metsät yleisesti mielletään sotilaiden, varkaiden tai villieläinten piilopaikoiksi ja siellä saattaa joutua raiskatuksi. Hän kertoo, että metsän lähellä asuvien naisten on vahdittava tarkasti, etteivät lapset karkaisi metsään. Myös kotieläimiä pitää vahtia, etteivät ne menisi syömään suojellun alueen puunversoja. Annala Tesfaye korostaa, että metsä tuo erityisesti naisille uudenlaisia taakkoja, koska silloin heidän on jatkuvan vahtimisen ja huolehtimisen lisäksi myös käveltävä pidempiä matkoja esimerkiksi torille ja vesipisteelle, koska metsä täytyy kiertää. Parantuneen maaperän ansiosta toki pienviljely saattaa tuoda naisille lisätuloja.
Nämäkään vaikutukset eivät seuraa suoraan hiilimarkkinoista, vaan ovat Etiopiassa yleisiä puunistutushankkeisiin liittyviä ilmiöitä. Puunistutushankkeen liittyminen hiilimarkkinoille tuo kuitenkin omat vaikutuksensa paikalliseen elämään.
Hiilimarkkinat vaikuttavat paikallisesti ympäristöön, talouteen ja sosiaalisiin suhteisiin
Annala Tesfayen mukaan hiilimarkkinoille osallistuvissa hankkeissa erityispiirteenä on, että sertifikaatteja jakavat organisaatiot – Gold Standard, Verra, Plan Vivo – pystyvät määrittelemään millaista toiminta konkreettisesti on, sillä hiilimarkkinoille tähtäävän puunistutushankkeen täytyy täyttää näiden organisaatioiden määrittelemät kriteerit.
”Sertifiointijärjestöillä on suuri valta siihen, mitä istutetaan ja mitä mitataan,” Annala Tesfaye toteaa, ”hiilimarkkinat voi ajaa tosi erilaisia metsänkäytöllisiä tapoja ja sulkea pois muita.”
Taloudellisen kehityksen näkökulmasta hiilimarkkinoille osallistuvilla hankkeilla on yksi merkittävä ero muihin puunistutushankkeisiin verrattuna: siitä saa rahaa. Muissa puunistutushankkeissa paikallisten ihmisten elinkeinoja tuetaan esimerkiksi antamalla vuohia tai kanoja, kouluttamalla ihmisiä mehiläistarhaukseen, jakamalla energiatehokkaita keittolevyjä.
Annala Tesfaye toteaa, että monet paikalliset ovat kuitenkin tyytymättömiä hiilimarkkinoilta saatuun rahamäärään. Rahanjakoa varten on perustettu osuuskuntia, joissa on paljon ihmisiä, ja yksittäiselle henkilölle tuleva summa on usein pienempi, kuin mitä hän saisi, jos käyttäisi hankkeelle menneen maa-alueen maanviljelykseen. Koska luonnon ennallistaminen vaatii myös paljon fyysistä työtä, saatu korvaus on työhön nähden hyvin pieni. Hiilimarkkinaprojekteihin sitoutuminen on myös pitkäkestoista, usein kymmeniä vuosia.
Hiilimarkkinoiden taloudelliset vaikutukset ulottuvat myös yhteisöjen sosiaalisiin suhteisiin. Rahan jakaminen voi luoda uudenlaisia ristiriitoja, tasa-arvoa ja epätasa-arvoa. Annala Tesfaye kertoo, että toisinaan rahat todella päätyvät paikallisten yhteisöjen käyttöön, vaikkapa koulujen ja teiden rakennusprojekteihin tai nuorten yrittäjien tukemiseen. Toisinaan taas paikallinen eliitti pyrkii ottamaan hiilimarkkinoilta tulleet rahat haltuunsa ja määräämään niiden käytöstä, jolloin rahat saattavat päätyä esimerkiksi hallitukselle. Hän korostaa, että on keskeinen kysymys, kuka saa päättää näiden rahojen käytöstä, ketkä pääsevät osuuskuntiin mukaan ja kenen eduksi päätöksiä tehdään.
Hiilimetsää Etelä-Etiopian aluevaltiossa (Sodo Wolayita Zone, South Ethiopia Regional State). Kuva: Linda Annala Tesfaye
Hiilimarkkinat rahoituskeinona – etelälle vai pohjoiselle?
Globaali taloudellinen eriarvoisuus näkyy hiilimarkkinoiden voitonjaossa. Hiilimarkkinat toki tuovat uudella tavalla rahaa globaaliin etelään, mutta Annala Tesfayen mukaan globaali pohjoinen hyötyy kuitenkin hiilimarkkinoista taloudellisesti globaalia etelää enemmän. Hän kuvaa, kuinka sertifiointijärjestöt ja konsulttibisnes vievät välistä osuutensa, ja voitot kasaantuvat loppupeleissä globaalin pohjoisen toimijoille, vaikka päävastuu itse krediittien tuottamisesta on globaalin etelän mailla.
Hiilimarkkinat tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden rahoittaa puunistutushankkeita, joita todennäköisesti pyrittäisiin tekemään muutenkin. Annala Tesfaye toteaa, että tällä hetkellä hiilimarkkinat näyttäytyvät yhtenä keinona rahoittaa hankkeita, kun koko kehitysparadigma on kriisissä ja kansainvälisiä rahoituksia on leikattu paljon. Hän kuitenkin jatkaa, että hiilimarkkinoihin liittyvien puunistutushankkeiden määrä tulevaisuudessa riippuu paljon siitä, mihin viherpesusyytösten jälkeen murroskohdassa oleva ala kokonaisuudessaan kehittyy.
Jatkuvaa kasvua ja päästöjä
Yritys voi siis globaalissa pohjoisessa tuottaa päästöjä ja ulkoistaa hyvin työlään hiilidioksidin sitomisen verrattain pienellä summalla jollekin toimijalle globaalissa etelässä. Puunistutushankkeiden kohdalla tätä saatetaan perustella sillä, että trooppisilla alueilla puut kasvavat nopeammin ja hiilensidonta on tehokkaampaa, jolloin on järkevämpää toteuttaa puunistutushankkeita globaalissa etelässä.
Kuitenkin kuten Finnwatch-järjestö (5.3.2025) artikkelissaan kirjoittaa, vastuullisuuteen pyrkivien yritysten tulisi ensisijaisesti pyrkiä nopeasti vähentämään omia päästöjään tuotannon jokaisessa vaiheessa, sen sijaan että joitakin päästövähennyksiä lykätään tai viivytetään kompensoimalla niitä. Tässä järjestelmässä eniten päästövähennyksiä saataisiin sillä, että yritykset pyrkisivät minimoimaan omat päästönsä niin hyvin kuin mahdollista, ja sen lisäksi rahoittaisivat huolellisesti toteutettuja hiilensidontahankkeita avokätisesti.
Järjestelmätasolla hiilimarkkinat tukee kuitenkin jatkuvaa kasvua. Vaikka hiilimarkkinoiden toivotaan aikaansaavan päästövähennyksiä, tämä markkinamekanismi pyrkii oikeuttamaan kulutuksen jatkumisen entiseen tapaan. Kaikesta kuluttamisesta seuraa silti päästöjä, kompensoitiinpa niitä tai ei.
Juttua varten on kysytty compliance-termin suomennoksista Helsingin yliopiston ympäristötaloustieteen professorilta Lassi Ahlvikilta ja Pellervon taloustutkimuksen vanhemmalta metsäekonomistilta Jani Laturilta.
Keskeiset lähteet:
Euroopan parlamentti. (26.3.2018). EU:n päästökauppajärjestelmä ja sen uudistaminen. https://www.europarl.europa.eu/topics/fi/article/20170213STO62208/eu-n-paastokauppajarjestelma
Finnwatch. (5.3.2025). Uuden ajan hiilimarkkinat alkavat hahmottua. https://finnwatch.org/fi/tutkimukset/uuden-ajan-hiilimarkkinat-alkavat-hahmottua
Isomäki, N. (28.1.2024). Talouskasvua, kukoistavia metsiä ja päästövähennyksiä – huonosta vuodesta huolimatta hiilimarkkinoille asetetaan edelleen suuria odotuksia Kaakkois-Aasiassa. The Ulkopolitist -verkkolehti. https://ulkopolitist.fi/2024/01/28/talouskasvua-kukoistavia-metsia-ja-paastovahennyksia-huonosta-vuodesta-huolimatta-hiilimarkkinoille-asetetaan-edelleen-suuria-odotuksia-kaakkois-aasiassa/
Laine, A., Ahonen, H.-M., Pakkala, A., Laininen, J., Kulovesi, K. & Mäntylä, I. (1.2.2023). Opas vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin: Vapaaehtoisten ilmastotekojen edistäminen ilmastoyksiköillä. Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/034fd90b-2baf-49c1-9fec-cc50ced0a36b
Laine, A., Ahonen, H.-M., Pakkala, A., Mäntylä, I., Noro, K., Halonen, M., Laininen, J., Laturi, J., Kinnunen, P. & Aalto, L. (23.9.2024). Vapaaehtoisten ilmastotoimien rooli ja kansainvälisen viitekehyksen muutoksen vaikutukset Suomelle. Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/11111/9914
Tessema, B. G., Masiello, C. A., Medlock, K. B., & Hung, S. Y. (2026). Carbon market development in Africa: Ethiopia as a model. Npj Climate Action, 5(1), 43. https://doi.org/10.1038/s44168-026-00365-3
Usman, S. (22.4.2026). Carbon Markets Explained: Compliance Schemes vs. Voluntary Offsets. The Energy Training Centre. https://energytraining.ae/article/carbon-markets-explained-compliance-schemes-vs-voluntary-offsets