Rauhanomaista paperilla – miten nuoret ugandalaiset kokivat vuoden 2026 vaalit
Alustavassa lausunnossaan koskien Ugandan vuoden 2026 vaaleja, Afrikan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunta totesi, että sidosryhmät pitivät 15. tammikuuta järjestettyä äänestystä “rauhallisena verrattuna vuoden 2021 vaaleihin”.
Paperilla tilanne näyttää suoraviivaiselta: Ugandalaiset äänestivät samana päivänä sekä presidentistä että parlamentin jäsenistä. Vaalikomission julkistaman virallisen tuloksen mukaan presidentti Yoweri Museveni hallitsevasta National Resistance Movement -puolueesta (NRM) voitti seitsemännen vaalikautensa 71,65 prosentin ääniosuudella, kun taas oppositiojohtaja Robert Kyagulanyi – paremmin tunnettu nimellä Bobi Wine – sai 24,72 prosenttia äänistä. Ugandan parlamentti koostuu paitsi suoraan vaaleilla valituista vaalipiirien kansanedustajista, myös piiritason naispuolisista edustajista sekä erityisryhmien, kuten nuorten, edustajista.
Tämä on vaalien virallinen narratiivi. Tätä artikkelia varten haastatellut kolme nuorta ugandalaista kertovat kuitenkin toisenlaisen tarinan.
Pelottelusta vaalivoittoon – Ugandan nuorimman kansanedustajan tarina
Robert Maseruka, Ugandan nuorin vaaleilla valittu kansanedustaja ja oppositiopuolue National Unity Platformin (NUP) poliitikko, ei noussut parlamenttiin nuorille varattujen viiden erityisedustuspaikan kautta. Sen sijaan hän voitti avoimessa vaalikilpailussa – harvinainen läpimurto nuorelle oppositioehdokkaalle.
Maserukan mukaan vuoden 2026 vaalit eivät missään vaiheessa olleet vapaat tai reilut. Koko prosessin ajan, ja jopa ehdokasasettelun jälkeen, oppositioehdokkaat kohtasivat hänen mukaansa pelottelua. Osa hänen kollegoistaan katosi, ja toisia vangittiin epäselvien syytteiden perusteella. Hänen näkökulmastaan prosessia leimasi psykologinen sorto, kun pelosta tuli päivittäinen osa kampanjointia. “Nämä vaalit eivät olleet vapaat tai reilut”, hän sanoo ja jatkaa “Ugandassa pelottelua ei voi paeta, olitpa virassa tai et.”
Silti hän jatkoi kampanjointiaan. Kun Maserukalta kysytään, mikä sai hänet jatkamaan, hänen vastauksensa on suora. “Jos jokin ei pelota hengiltä, ei se saa myöskään pysäyttää minua”, hän nauraa. Päivittäin häntä kannatteli tavallisilta ihmisiltä saatu tuki. “Ihmisten rakkaus sai meidät jatkamaan joka päivä.”
Kuukautta ennen vaaleja hänen tiimissään heräsi tunne, että voitto olisi mahdollinen. He painattivat mainoslehtisiä, julisteita ja muita kampanjamateriaaleja, järjestivät vaalitilaisuuksia ja pyrkivät tavoittamaan äänestäjiä kaikin mahdollisin tavoin – verkossa silloin kun se oli mahdollista, ja kasvokkain silloin kun ei ollut. “Ihmiset, joilla on pääsy internetiin, löytävät meidät sieltä”, hän sanoo, “ja heidät, joilla pääsyä ei ole, tapaamme heidän kodeissaan, moskeijoissaan ja kouluissaan.”
Hänen vaalipiirinsä oli jo valmiiksi pitkälti oppositiomyönteinen, ja Maserukan mukaan hän sai vahvaa tukea erityisesti nuoremmilta äänestäjiltä. Vanhemmat äänestäjät suhtautuivat häneen toisinaan epäilevästi, koska osa uskoi ainoastaan huomattavasti vanhemman henkilön sopivan johtajaksi. Kampanjan loppuun mennessä Maseruka ei kuitenkaan enää epäillyt voittoaan. Hän tuli valituksi 19 693 äänellä.
Maseruka korostaa, ettei hänen voittonsa koskaan ollut vain ikäkysymys. Lain mukaan hän edustaa kaikkia vaalipiirinsä ihmisiä, ei ainoastaan nuoria. Silti hänen valinnallaan on symbolista painoarvoa maassa, jossa nuorten poliittinen osallistuminen kanavoituu usein erityisrakenteiden eikä todellisen nuorisovallan kautta.
Hänen keskeiset tavoitteensa kansanedustajana ovat käytännönläheisiä: palveluiden toimivuus, tilivelvollisuus äänestäjille ja johtajuuden tuominen lähemmäs tavallisia ihmisiä. Hänen vaalipiirinsä sijaitsee lähellä pääkaupunkia, mutta silti monilta asukkaista puuttuu yhä perustarpeet. “Ihmiset eivät voi rakastaa maataan, jos heillä ei ole vettä, sähköä tai pääsyä koulutukseen”, hän sanoo.
Maseruka vaalitunnelmissa.
Virallista edustusta ilman merkityksellistä vaikutusvaltaa
Ugandan tilastokeskuksen mukaan 15–30-vuotiaat muodostavat noin 31 prosenttia maan väestöstä – noin 14 miljoonaa ihmistä – ja yli 70 prosenttia ugandalaisista on alle 30-vuotiaita. Luvut eivät jätä epäilystä siitä, kuinka keskeisiä nuoret ovat maan poliittiselle tulevaisuudelle.
Väestöllinen painoarvo ei kuitenkaan automaattisesti käänny poliittiseksi vaikutusvallaksi. Juuri tähän Rodney Adroni kohdistaa kritiikkinsä. Adroni, Ugandan kansallisen nuorisoparlamentin puhemies, ei väitä, etteikö Ugandassa olisi rakenteita nuorten osallistumiselle. Sen lisäksi, että Uganda tunnistaa nuoret erityisryhmäksi ja varaa heille viisi paikkaa parlamentissa, maassa toimii Ugandan kansallinen nuorisoneuvosto (National Youth Council) sekä kansallinen nuorisoparlamentti (National Youth Parliament), joka toimii alueellisten nuorisoparlamenttien kautta ja tekee temaattista vaikuttamistyötä.
Adronin mukaan ongelma on kuitenkin syvemmällä: “Mielestäni meiltä uupuu nuorten merkityksellinen edustus”, hän sanoo.
Adronin mukaan ne nuoret, jotka pääsevät mukaan viralliseen politiikkaan, sulautuvat liian usein osaksi hallitsevaa järjestelmää sen sijaan, että toimisivat itsenäisesti. Erityisedustuspaikkojen tarkoituksena on tuoda nuorten ääni kansalliseen päätöksentekoon, mutta käytännössä mielipiteitä muovaavat usein henkilökohtaiset suhteet, hyvä veli -verkostot ja uskollisuus hallitsevalle puolueelle. Hänen mukaansa monilla nuorilla ehdokkailla on jo valmiiksi yhteyksiä poliittisesti vaikutusvaltaisiin henkilöihin. Sen sijaan, että järjestelmä avaisi politiikkaa laajemmalle sukupolvelle, se voi päätyä uusintamaan samaa hierarkiaa nuorempien kasvojen kautta.
Parlamentin viidestä nuorisoedustajasta neljä edustaa Ugandan alueita ja yksi valitaan erikseen kansallisella tasolla. Vuonna 2026 hallitseva NRM voitti kaikki neljä alueellista nuorisopaikkaa, kun taas jäljelle jäänyt kansallinen nuorisopaikka meni sitoutumattomalle ehdokkaalle. Myös vaaleja kattavassa uutisoinnissa nousi esiin poliittisten sukuverkostojen jatkuva painoarvo. Esimerkiksi läntisen alueen kisassa voittaja Mwine Tumwebaze tunnistettiin lehtijutuissa valtiosihteeri Bright Rwamiraman pojaksi.
Adronin mukaan raha on toinen merkittävä osa ongelmaa. Hänen sanojensa mukaan vaalien “kaupallistuminen” on merkityksellisen edustuksen rapautumisen taustalla.
Myös Afrikan unionin tarkkailuvaltuuskunta huomioi tämän alustavassa lausunnossaan ja kirjasi, että poliittiset puolueet pitivät korkeita ehdokasmaksuja esteenä nuorten ehdokkuudelle vaaleissa. Haastateltavien mukaan politiikkaan osallistumisen kustannukset ulottuvat kuitenkin paljon virallisia maksuja pidemmälle.
Maserukan kuvauksen mukaan, kampanjointi tarkoittaa jatkuvaa rahankäyttöä kentällä. Hän kuvaa kulttuuria, jossa ehdokkaiden odotetaan jättävän jälkeensä rahaa sekä tarjoavan ruokaa ja juomaa, koska tulevasta palkasta on jaettava osansa jo ennen vaalivoittoa. Tällaisessa järjestelmässä raha ei ainoastaan tue kampanjaa, vaan toimii suorana pääsylippuna poliittiseen valtaan.
Ugandan kansallisen nuorisoparlamentin puhemies Rodney Adroni työssään.
Kapeneva poliittinen tila ja nuoret väkivallan välineinä
Kabuulwa Muzafaluh, nuoriin keskittyvän kansalaisjärjestö Prospect Initiativen viestintävastaava, kyseenalaistaa myös ajatuksen siitä, että Ugandan vuoden 2026 vaalit olisivat todella olleet rauhanomaiset. Hänen mukaansa väkivalta ei kohdistunut vain oppositioon. Se ulottui myös hallitsevaan puolueeseen. Mutta riippumatta siitä, missä muodossa väkivalta ilmeni, nuoret olivat usein sen keskiössä.
“Kun joku haluaa kohdistaa väkivaltaa toiseen ihmiseen, hän käyttää välineenä nuoria”, hän sanoo – manipuloinnin, taloudellisten kannustimien ja poliittisen mobilisoinnin kautta.
Muzafaluh nostaa esiin myös opposition sisäiset jännitteet. Hänen mukaansa NUP:n sisäiset kiistat synnyttivät konflikteja kannattajien keskuudessa, joista monet olivat nuoria. Tämä tarkoitti, että nuoret eivät olleet ainoastaan vallan ulkopuolella, vaan heidät vedettiin mukaan kamppailuihin, jotka olivat heitä itseään suurempia.
Vaalikauden ensimmäisinä kuukausina järjestettiin rauhankokoontumisia, mutta Muzafaluhin mielestä ne olivat silmänlumetta. Tällä kertaa hallitseva puolue tukeutui vähemmän näkyvään väkivaltaan ja enemmän valtion koneistoon sekä muihin vähemmän ilmeisiin keinoihin opposition tukahduttamiseksi.
Hänen mukaansa seurauksena oli rakenteellisempi sorron muoto. Oppositiopuolueiden pääsy rahoitukseen kaventui, ja ne joutuivat turvautumaan julkiseen varainhankintaan pysyäkseen mukana kilpailussa. “Pelikenttä oli epätasainen jo kauan ennen vaalipäivää”, hän tiivistää.
Prospect Initiativen Kabuulwa Muzafaluh puhuu nuorista väkivallan välineenä vaaleissa.
Silti sen paremmin Maseruka kuin Adronikaan eivät puhu ilman toivoa. Maserukan viesti on yksinkertainen: “Asioiden täytyy muuttua paremmaksi. Nyt on maamme aika nousta korkeammalle.”
Myös Adroni näkee sekä turhautumista että mahdollisuuksia. Maserukan valinta oli hänen mukaansa valtava voitto. Kun nuoret haastavat vallitsevan tilanteen ja asettuvat ehdolle valtavirran politiikassa, hän uskoo nuorten edustajien määrän kasvavan vähitellen.
Mutta muutos vaatii enemmän kuin symbolista valtaa. Adronin mukaan merkityksellinen edustus edellyttää uudistuksia, jotka tekevät politiikasta saavutettavaa niille, joilla ei ole rahaa tai vaikutusvaltaisia yhteyksiä, sekä laajempia taloudellisia uudistuksia, jotka antavat nuorille enemmän vapautta muovata omaa tulevaisuuttaan.
Maseruka kampanjoimassa vaalien alla.
Lähteet:
President Yoweri Museveni Wins Seventh Term: Electoral Commission | Uganda Elections 2026