Älä ikinä unohda kytköksiä

Changemakerin puheenjohtaja Elina Tyynelä piitelee kädessään Kaapparit kuriin! -kampanjan flaieria.

Ekopaasto tarjoaa meille mahdollisuuden tarkastella valintojamme niin ekologisesta kuin globaalistakin näkökulmasta. Nämä näkökulmat kulkevat käsikkäin. Viime aikoina huomio on kiinnittynyt hyvin paljon ilmastokysymyksiin eikä syyttä – Suomessa hyväksyttiin ilmastolaki ja Pariisin kovien odotusten ilmastoneuvotteluihin on nyt reilu puoli vuotta. Haluan kuitenkin tällä kertaa kiinnittää huomiota enemmänkin siihen, miten tapamme käyttää luontoa ja sen resursseja aiheuttaa jopa ihmisoikeusloukkauksia. Nämä loukkaukset tapahtuvat yleensä kaukana meistä. Ja silti kuitenkin niin lähellä.

Kenellekään ei pitäisi tulla enää yllätyksenä se, että elämme niin sanotussa globaalissa maailmassa, jossa monet aiemmat raja-aidat ovat todettu olemattomiksi tai merkityksettömiksi. Raja-aitojen poistuminen tarkoittaa sitä, että me vaikutamme omalla elämällämme niin thaimaalaisten, yhdysvaltalaisten kuin vaikkapa etiopialaistenkin elämään jonkin kytköksen kautta. Yksi suuri kytkös on maailmantalous ja yritysten kansainvälinen toiminta. Keskusteltaessa esimerkiksi suomalaisista metsäjäteistä me näemme keskustelussa usein sen puolen, jossa suomalaisia paperitehtaita suljetaan. Unohdamme katsoa kolikon kääntöpuolta, eli sitä, mihin toimintaa siirretään ja millaisilla vaikutuksilla. Joidenkin kansainvälisesti toimivien yritysten omistajana on myös Suomen valtio, ja siten sidos meihin, suomalaisiin veronmaksajiin, on myös aina olemassa.

Yritykset ja erilaiset yhteisöt törmäävät maailmalla moniin kulttuureihin, mutta esimerkiksi maakaupoista puhuttaessa meillä on oletus siitä, että maaomistus on samanlaista maailmanlaajuisesti. Totuus on kuitenkin se, että monissa maissa maata viljelevät ihmiset eivät omista meidän näkökulmastamme laillisilla paperisopimuksilla maataan. Heidän maaoikeudet perustuvat vuosien, jopa vuosikymmenten, käyttösuhteeseen. Paperisopimukset eivät ole kuuluneet maan kulttuuriin.

Kun niin sanottu maanostoryntäys käynnistyi vuoden 2008 paikkeilla finanssi- ja sitä seuranneen ruokakriisin seurauksena, muuttui paperisen sopimuksen puuttuminen ongelmaksi monille pienviljelijöille ympäri maailmaa. Ruoasta tuli kannattava sijoitus ja monet yritykset lähtivät hankkimaan maata suotuisilta alueilta. Suuria lupauksia ja pulleita rahapusseja vastaan monet valtiot suostuivatkin myymään ja vuokraamaan suuriakin maa-alueita kansainvälisille yrityksille. Diilin kuulostaessa todella hyvältä unohdettiin tai jätettiin muuten vain huomioimatta se, että yritykselle myydyt tai vuokratut maa-alueet eivät olleet käyttämättä. Maata olivat käyttäneet pienviljelijät, jotka ovat useissa köyhemmissä maissa ruokaturvan perusta.

Kysymys siitä, mihin näin alkanut maanostotoiminta päättyy, riippuu siitä, miten eri osapuolet toimivat jatkossa. Hyvässä, monia osapuolia hyödyttävässä maanostotoiminnassa peltonsa menettäneet ihmiset saavat joko uuden, samantasoisen alueen maanviljelyyn tai kompensaatiota menetyksestään valtion tai yrityksen maksamana. Toimintaansa levittänyt yritys pitää suuret lupauksensa ja tarjoaa esimerkiksi paljon uusia työpaikkoja paikallisväestölle. Hyvä maanosto ei vaaranna kohdemaan ruokaturvaa ja edistää kehitystä. Huonosta maanostotoiminnasta käytetään nimeä maakaappaus. Siinä maansa menettänyt pienviljelijä vain menettää maansa ilman uuden maanviljelypaikan osoittamista tai kompensaatiota. Yritys puolestaan unohtaa lupauksensa ja nauttii kaikista saamistaan eduista ilman vastuuta kohdemaan kehittämisestä. Maakaappaus vaarantaa kohdemaiden ruokaturvan ja paikallisväestön tulevaisuuden, sillä maata ostaneen yrityksen mahdollinen ruoantuotanto on useimmiten tarkoitettu vientiin kansainvälisille markkinoille. Maakaappaukset vaarantavat paikallisväestön maankäyttöoikeuksia, ne rikkovat ihmisoikeuksia.

Etiopia on esimerkkitapaus siitä, miten maakaappaukset vaikeuttavat monien paikallisten elämää. Al Jazeera ja The Guardian ovat uutisoineet Etiopian toiminnasta viime vuosina paljon, ja erilaisten raporttien mukaan valtio on vuokrannut vähintään 3,5 miljoonaa hehtaaria parhaasta viljelymaastaan ulkomaalaisille yrityksille, joista osa on ruoka-alan yrityksiä. Samaan aikaan valtio on kuitenkin riippuvainen kansainvälisestä ruoka-avusta, sillä pienviljelijät on pakkosiirretty vuokratuilta alueilta paljon heikommin ruoantuotantoon sopiville alueille. Tässä tilanteessa valtion toimia on vaikeaa ymmärtää, mutta vaikuttaisi siltä, että Etiopian hallitus uskoo yritysten suuria lupauksia ja sitä, että maan ruokaturva parantuu yritysten tuoman teknologiaosaamisen ansiosta.

Puhuttaessa maakaappauksista olen kuullut usein kysyttävän sitä, miksi tämä on meidän ongelmamme. “Eihän se ole meidän vika, jos joku valtio myy ja vuokraa maata kansalaistensa jalkojen alta.” Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että meillä on oma vastuumme tässä kysymyksessä. Kytkös meidän ja maakaappausten välillämme on se, että meidän kysyntämme ja liian lepsut pelisääntömme loivat mahdollisuuden tämän ongelman synnylle. Siksi onkin tärkeää, että pyrimme muuttamaan sääntöjä reilummiksi ja toimimme jatkossa ongelman tiedostavasti. Changemaker kampanjoi vuonna 2013 siitä, että Suomen valtion omistamien yritysten maanostotoiminnassa tulee ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n vapaaehtoinen maanhankintaohjeistus, jonka tarkoituksena on parantaa paikallisväestön oikeutta käyttämäänsä maahan sekä estää ihmisoikeusrikkomukset. Olemme käyneet kampanjan jälkeen edelleen keskustelua aiheesta kansainvälisesti toimivien suuryritysten ja poliittisten päättäjien kanssa. Koska aihe ei ole päässyt Suomessa vielä suuren yleisön keskusteluun, kannustan kaikkia nostamaan aihetta esiin: lukemaan aiheesta lisää, keskustelemaan asiasta, kirjoittamaan paikallislehtiin ja toteuttamaan vaikuttamistoimintaa oleellisten yritystoimijoiden ja poliittisten päättäjien suuntaan. Joka haluaa, keksii keinot.

Minusta meidän tulee niin ekopaaston aikana kuin myöhemminkin kysyä itseltämme, millaisia vaikutuksia haluamme valinnoillamme olevan. Itse en halua, että päätökseni johtavat nälänhätään Etiopiassa tai missään muuallakaan. Siksi neuvonkin: Älä koskaan unohda kytköksiä. Taistele sen puolesta, että kytkökset olisivat entistä reilumpia ja globaalisti oikeudenmukaisempia.

 

Kirjoittaja on Changemaker-verkoston puheenjohtaja ja helsinkiläinen ympäristömuutoksen ja -politiikan opiskelija.

Blogiteksti on osa Ekopaasto-kampanjaa. Ekopaastossa on Changemakerin lisäksi mukana Suomen evankelisluterilainen kirkko, Suomen Ekumeeninen Neuvosto, Martat ja Suomen ympäristökeskus. #ekopaasto löytyy Facebookissa ja Twitterissä. Seuraa ja osallistu!