Kansainvälisen naistenpäivän jälkitunnelmissa

8.3. vietettiin kansainvälistä naistenpäivää, jota on vietetty 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1975, jota vietettiin kansainvälisenä naisten vuotena, Yhdistyneet kansakunnat vahvisti päivän vieton, ja se sai samalla nimen Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä (engl. United Nations Day for Women’s Rights and International Peace) on vietetty 8.maaliskuuta vuodesta 1975 alkaen, joka oli samalla myös Kansainvälinen naisten vuosi. Kansainvälisen naisten päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan, että monissa maissa naiset ovat alistetussa tai huonossa asemassa miehiin verrattuina.

Nyt kaksi päivää kansainvälisen naistenpäivän jälkeen haluan kiinnittää huomiota siihen, että todellakin naisten oikeuksien toteutumisen kohdalla on vielä hyvin paljon ongelmia. Suomessa on omat ongelmansa aivan samalla tavalla kuin muissakin maissa ympäri maailman. On hyvä pitää mielessä esimerkiksi sellaista asiaa, että naisiin kohdistuva väkivalta, sorto, vähättely, alistaminen ja muu epäasiallinen kohtelu eivät ole riittävän radikaalisti vähentyneet.

Naisten osuus uutisoinnissa on edelleen aivan liian vähäinen. Global Media Monitoring Projectin alustavien tulosten mukaan uutisten välittämä kuva on miehinen. Uutisissa haastatelluista vajaa neljännes on naisia ja vain 16 prosenttia uutisista käsittelee naisia. Lähes puolet uutisista myös tukee perinteistä sukupuolirooliajattelua. Ei siis ole ihme, että naisten sortaminen on niin laajamittaista kun uutisissakin pidetään hyvin paljon tärkeämpänä miehisen näkökulman esiintuomista ja kaiken lisäksi lähes puolet uutisista tukee perinteistä sukupuolirooliajattelua. Naisten asema on hyvin vaikea monilla alueilla maailmassa. Ongelmallista on se, että myös naisten joukossa on paljon sellaista mentaliteettia, että mies on jollakin tavalla arvokkaampi ihminen ja sitä kautta oikeutetaan miehistä valtaa. Naiset ovat joutuneet alistumaan miehisen vallan edessä moneen otteeseen. Oleellista uudenlaisen ajattelutavan juurruttamisessa yhä laajemmalle alueelle on se, millä tavoin tulevaisuuden toivoja kasvatetaan. Millaisia aikuisia heistä toivotaan? Toivotaanko heistä aikuisia, jotka pitävät kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina, haluavat edistää oikeudenmukaisuutta, väkivallattomuutta, ihmisten yhtäläistä oikeutta esimerkiksi koulutukseen, työhön ja ylipäätään ihmisarvoiseen elämään? Vai annetaanko sellaista esikuvaa, joka ei täytä edellä mainittuja kriteerejä, jotka mielestäni kuuluvat kasvatukseen, jolla voidaan saavuttaa paljon hyvää, vaikka emme täydellisyyttä pystykään saavuttamaan. Kehitysyhteistyössä keskiöön nousevat lasten ja naisten oikeudet. Jos kasvatus toteutetaan asianmukaisella tavalla ja koulutukseen panostetaan tosissaan, erityisesti naisten ja tyttöjen, niin maailmaa voidaan ihan oikeasti muuttaa. Naisista löytyy sellaista voimaa ja viisautta sekä eettistä näkökulmaa, jota tämä maailma kipeästi tarvitsee näinä aikoina, jolloin monet asiat ovat epävarmoja ja turvattomuutta on paljon, johtuen monista syistä. Muutos lähtee yksilöstä ja siksi kehotankin miettimään mitä sinä voit tehdä maailman hyväksi eikä niin, että jäädään odottelemaan muutosta passiivisina.

Lähtökohdaksi voi ottaa esimerkiksi sen, että naisten välille kehittyisi keskinäisen tukemisen ja auttamisen ilmapiiri yhä voimakkaammin. Miesten puolella yhteisöllisyyden tunne lähtee jo päiväkoti-ikäisistä pojista, mutta tytöt ovat jo silloin individualistisempia ja valitettavasti kehitys jatkuu individualistisempana kuin poikien joukossa. Siihen kaivataan muutosta, koska yksin ei voi muuttaa maailmaa. Siihen tarvitaan ryhmä, jossa riittää solidaarisuutta ja yhteen hiileen puhaltamista sekä työn iloa tärkeän tehtävän äärellä. Muuttakaamme siis maailmaa muistaen se, että tyttöjen ja naisten voimauttaminen on aivan avainasemassa. Sorto päättyköön, muutos alkakoon!

Muutosterveisin,
Anna-Maria Timonen, koulutusvastaava