EU:n on otettava tiukempi linja konfliktimineraaleihin

EU-komissio haluaa suitsia konfliktialueilta tulevien mineraalien tuontia yritysten vapaaehtoiseen raportointiin perustuvalla järjestelmällä. Tavoite on oikea, mutta komission ehdottamat keinot ovat riittämättömiä.

Joka päivä käyttämämme elektroniikka pitää sisällään konfliktimineraaleista valmistettuja komponentteja. YK:n ympäristöohjelma UNEPin vuonna 2009 julkaistussa raportissa on arvioitu, että luonnonrikkaudet ovat vuoden 1990 jälkeen ruokkineet vähintään kahdeksaatoista aseellista konfliktia ja olleet mahdollistamassa väkivallan jatkumisen. Aseellisten ryhmien hallitsemissa kaivoksissa syyllistytään myös toistuviin ihmisoikeusrikkomuksiin sekä lapsityövoiman käyttöön.

Kuluttajalla pitää olla oikeus tietää, rahoittaako hän kriisialueiden sotapäälliköitä. Vapaaehtoisuuteen pohjaava järjestelmä ei ole tähän riittävä. Lisäksi komission ehdotuksessa on outoa, että se koskisi vain itse mineraaleja tuovia yrityksiä eikä valmiita lopputuotteita. Lainsäädännön piirissä olisivat eurooppalaiset valimot, muttei esimerkiksi Aasiasta tuleva elektroniikka.

EK on julkaisemassaan kannanotossa tukenut vapaaehtoisuutta sekä ilmaissut huolensa tilanteesta, jossa eurooppalaisilta yrityksiltä vaadittaisiin erilaisia vastuullisuustodistuksia eri markkina-alueilla. Tosiasiassa eurooppalainen lainsäädäntö laahaa amerikkalaisen jäljessä, sillä Atlantin toisella puolella yritykset on jo velvoitettu hankkimaan puolueettomalta toimijalta selvitys käyttämiensä mineraalien alkuperästä. Laiminlyömällä vastuullisuusprosessiensa kehittämisen nyt eurooppalaiset yritykset tekevät hallaa tuleville toimintaedellytyksilleen Pohjois-Amerikan markkinoilla.

Konfliktialueilta tulevat teollisuusmetallit eivät eroa mitenkään surullisenkuuluisista veritimanteista. Euroopan unioni on sitoutunut Kimberleyn prosessina tunnettuun sopimukseen, jolla taistellaan konfliktialueilta tulevien timanttien kauppaa vastaan. Miksei samalla tarmolla puututa myös verimineraaleihin?

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei voi olla vaihtoehto. Se on ainoa tapa toimia.

Kirjoittaja on Changemakerin ympäristöryhmän vastuuhenkilö.