Tavallinen lottovoittaja

Lepään, uni tekee tuloaan. Kuuntelen, kun vaimoni syöttää viisikuista poikaamme. Lapsen hengittämisestä ja nielemisestä syntyvät äänet vuorottelevat. Syntyy alkukantainen rytmi. Unen rajamaa, peitto ja lämpimät äänet. Siinä ajattelen omiani. Ajattelen graduni tutkimuskysymystä, kodin to-do -listaa, Changemaker-verkostoa ja sitä, riittääkö verkostolle tekijöitä tuleviin vuosiin ja vuosikymmeniin. Sitten ajatus irtoaa kauas.

Verkosto on kyllä minulle läheinen ja sen kehittäminen tuntuu tärkeältä. Kuitenkin harvoin tulen ajatelleeksi niitä ihmisiä, joiden vuoksi verkosto on ja toimii. Niitä Costa-Ricalaisia, joita kurittaa epäoikeutettu velka Suomelle. Niitä syyrialaisia, jotka tappavat ja tulevat tapetuiksi Suomessa tehdyillä aseilla. Kaikkia niitä ihmisiä, joiden vuoksi Changemakerin visioksi on valittu Globaalia oikeudenmukaisuutta.

Ennen nukahtamistani saan valmiiksi ajatuksen. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus tähän. Mahdollisuus nukahtaa kylläisenä, lämpimässä, luottavaisin mielin ja läheistensä ympäröimänä. Se, mikä minulle on tavallista elämää, on silkkaa unelmaa miljoonille ihmisille. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus ajatella omiaan, vaikkapa tutkimuskysymyksiä.