Onko koti kontissa kohtuullista?
Yksi Changemakerin arvoista on kohtuullisuus. Mutta mitä se on? Vaikea kysymys tuli taas mieleeni, kun luin Voima-lehdestä (7/2018) artikkelin ”Leirien maailma”. Siinä kerrottiin niistä minimistandardeista, joita pakolaisleireillä pidetään kohtuullisena. Esimerkiksi YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n normien mukaan jokainen pakolainen tarvitsee asuintilaa 3,5 neliötä. Viidelle ihmiselle siis riittää pieni yksiö. Samojen standardien mukaan jokaisella pakolaisella on myös oikeus 20 litraan vettä päivässä. Verrattuna: jo minuutti suihkussa vie 15 litraa. Pakolaiset saavat maailman ruokaohjelmalta ruokapaketteja, jotka sisältävät 2100 kaloria päivässä henkeä kohden. Siinäkään ei ole yhtään ylimääräistä.
Pakolaisleireillä vallitsee poikkeustilan kohtuullisuus. Hyvin vähästä on riitettävä hyvin monelle. Valitettavasti pakolaisleirit eivät aina jää poikkeustilanteeksi. Esimerkiksi Jordaniassa Zaatarin pakolaisleiri on ollut pystyssä jo kuusi vuotta ja siellä asuu 80 000 Syyriasta paennutta. Tänä aikana olot leirillä ovat kehittyneet yhä kaupunkimaisemmiksi, mutta ei se kuitenkaan ole kaupunki. Leirille ei esimerkiksi saa rakentaa ja kaikki rakennukset koostuvat konteista. Jordania nimittäin elättelee toivoa, että pakolaiset vielä palaisivat Syyriaan. Heitä on tullut 9.5:n miljoonan asukkaan Jordaniaan maan omien arvioiden mukaan 1,4 miljoonaa, mikä rasittaa muun muassa maan muutenkin niukkoja vesivarantoja. Jordanian onkin kohtuullista puhua pakolaiskriisistä. Tekevätkö he niin, sitä en tiedä.
Kriisistä on todella ollut kysymys myös Keniassa, joka hallitus olisi halunnut kaksi vuotta sitten sulkea maailman suurimman pakolaisleirin, satoja tuhansia somalialaisia pakolaisia asuttavan Dadaabin. Hallitus piti leiriä turvallisuusuhkana sillä sen mukaan terroristijärjestö al-Shabaab värvää sieltä taistelijoita, jotka ovat tehneet iskuja muualla maassa. Kenian korkein oikeus kuitenkin esti leirin sulkemisen, sillä se olisi ollut syrjivää ja perustuslain vastaista. Se olisi ollut myös kauheaa pakolaisille, jotka olisivat joutuneet palaamaan Somaliaan.
Näiden esimerkkien äärellä tuntee empatiaa niin pakolaisia kuin heidät vastaanottaneita maita kohtaan. Pakolaiset ovat menettäneet valtavasti ja joutuvat tyytymään hyvin vähään. Valtavien pakolaisleirien ylläpitäminen taas on suuri rasite niille naapurimaille, jotka ottavat paenneet pääasiassa vastaan. Nämä maat eivät ole erityisen rikkaita antamaan omastaan. Sodan naapuriksi asettumista ei kuitenkaan voi valita.
En onnistu päättämään tätä kolumnia vastaamalla kysymykseeni, mitä kohtuullisuus on. Mieleen tulee vain valtavasti esimerkkejä siitä, mitä se ei ole. Siksi kyseessä onkin arvo. Se ei ole tavoite, jonka voi katsoa tulevan täytetyksi ja saavutetuksi. Sen mukaan tulee silti koettaa elää – niin ihmisenä, nuorisoverkostona kuin yhteiskuntanakin.
Kirjoittaja on pitkäaikainen Changemaker-aktiivi, joka pitää myös ilmastonmuutosaiheista Katastblogia