Kyläläiset ja Ovela mies

Kaukana, aikamoisien etäisyyksien päässä naapureistaan oli Kylä. Se ei ollut kovin suuri Kylä, mutta sitä ympäröivät metsät ja meret, joissa oli suunnattomasti Luonnonvaroja ja rikkauksia. Merenpohjasta löytyi öljyä, ja metsä olivat täynnä mineraaleja ja jalokiviä.

Kyläläiset elivät vaatimattomasti ja tietämättöminä rikkauksistaan, sillä he eivät juurikaan olleet tekemisissä muiden kylien saati Kaupunkien kanssa. He eivät tienneet, että heidän ympärillään oli jotakin mitä toiset kylät pitivät erittäin arvokkaana. Kyläläisten elämä oli rauhallista ja hiljaista, ja he tekivät kovasti työtä ruuan viljelyyn ja kasvattamiseen.

Naapurikylässä (joka ei kyllä ollut kovin lähellä) asui Ovela mies. Ovela mies tuli kerran ajatelleeksi, että Kyläläisillähän on luonnovaroja vaikka millä mitalla, eivätkä nuo hupsut hoksaa edes niitä käyttää ja myydä. Ovela mies lähti Kylään tekemään kauppoja, sillä hän oli kauppamies.

Ovela mies matkusti Kylään ja vuokrasi Kylää ympäröivän metsän pienellä summalla rahaa. Sitten Ovela mies rakennutti kaivoksen ja palkkasi Kyläläisiä kaivoksiinsa töihin ja keräämään mineraaleja. Ovela mies laajensi kaivoksiaan niin, että ne veivät lopulta tilan Kyläläisten pelloilta ja eläinten laidunmailta. Kyläläiset eivät enää saaneet ruokaansa pelloiltaan, joten heidän täytyi mennä Ovelalle miehelle töihin ansaitakseen elintonsa. Ovela mies ei maksanut kovinkaan paljon palkkaa. Koska kyläläiset eivät voineet kasvattaa itse ruokaansa, Ovela mies ryhtyi kuljettamaan säilykkeitä omasta kylästää ja myi niitä tämän Kylän asukkaille.

Yksi kyläläisistä matkusti naapurikaupunkiin ja näki, miten arvokkaita heidän kaivamansa mineraalit olivat. Kyläläinen palasi kotikyläänsä ja kertoi kaikille, mitä oli nähnyt. Kyläläiset suuttuivat ja ajoivat Ovelan miehen pois. Mutta sitten heille tuli riitaa siitä, kenellä olisi oikeus metsiin ja luonnonvaroihin. Minulla, sanoi naapurikylässä käynyt kyläläinen, sillä ilman minua emme edes tietäisi, miten rikkaita olemme. Minullapas, sanoi toinen kyläläinen, sillä minun taloni on suurin ja sijaitsee lähimpänä kaivoksia. Kyläläiset eivät päässeet sopuun, vaan alkoivat riidellä. Riita äityi niin pahaksi, että kyläläiset jakautuivat lopulta kahteen leiriin. Epäsopu jatkui niin pitkään, että lopulta jotkut kuolivat nälkään, sillä riitaiseen kylään ei enää kukaan toimittanut ruokaa.

Ovela mies huomasi markkinaraon, ja meni toiseen leiriin. Kuulkas, hän sanoi. Minä näin kuinka toisessa leirissä ostivat aseita. Ja minä kuulin, että he aikovat hyökätä teidän leirinne kimppuun huomenna. Ja Ovela mies lupasi antaa leiriläisille aseita, vaihdossa mineraaleja vastaan. He tekivät kaupat. Sitten Ovela mies meni toiseen leiriin, ja kertoi siellä saman tarinan.

Kyläläisten kesken syntyi sota, joka jatkuu edelleen. Mutta Ovelasta miehestä tuli maailman rikkain.