Sodan jäljet – voisiko sotia ennalta ehkäistä?

Olen monesti miettinyt sodan ja rauhan tematiikkaa. Onko tosiaan niin, että sodat eivät ole vältettävissä? Eikö ole mitään mahdollisuuksia saavuttaa tilannetta, jossa ei olisi sodan uhkaa, varsinaista sotatilannetta tai sitten sodanjälkeistä jälleenrakennustyötä? Onko se vain utopiaa, joka ei tule koskaan toteutumaan? Onko meidät vain huijattu ja alistettu uskomaan, että mitään ei ole tehtävissä, jotta sodat häviäisivät?

Monta kertaa olen vastannut, että ihminen ei muutu niin paljon paremmaksi, että sodilta voitaisiin välttyä. Toisaalta välillä on kyllä tullut myös toivon näkökulma esille. Osittain sodilta voidaan välttyä, mutta varmasti aina tulee olemaan alueita, joissa soditaan, koska maailmasta ei voi koskaan tulla täydellistä. Maailmassa tulee aina olemaan jotain mikä voi laukaista herkkyyttä konfliktin alkamiseen.

Köyhät olosuhteet on yksi riskitekijä konfliktille. Koulutuksen, työn ja tulevaisuuden näköalojen puute ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen psyykkeeseen negatiivisesti. Sotia voidaan ennalta ehkäistä, mutta se vaatii aivan valtavasti pitkäjänteistä työtä. On pakko puuttua isoihin rakenteellisiin ongelmiin, joita on niin paljon, että välillä tuntuu siltä, että tehtävä on toivottomuudessaan mahdoton. Olisi niin paljon asioita, joita pitäisi muuttaa Suomen, Euroopan ja maailman tasolla. Olisi tärkeää puuttua lähiyhteisön konflikteihin, koska pienistä konflikteista voi kasvaa lopulta suuria jopa valtioiden rajat ylittäviä konflikteja. Olisi myös tärkeää, että kouluissa, kodeissa ja harrastuspaikoissa panostettaisiin tosissaan rauhankasvatukseen ja reiluun toimintaan.

Ruohonjuuritasolla tehtävä työ on välttämätöntä, jotta pystytään rakentamaan rauhaa myös suuremmilla areenoilla. Kaikki lähtee liikkeelle kasvatuksesta. Jos riittävän monet saavat sellaisen vahvan perustan eettisesti kestävämmälle, rauhaa rakastavalle ja sitä tavoittelevammalle elämälle, niin meidän on mahdollista saavuttaa rauha, vaikka se välillä tuntuukin niin kovin vaikealta ja saavuttamattomalta. Meistä jokainen voi olla rauhanlähettiläs omassa lähipiirissä, koulussa, opiskelupaikassa, työpaikassa, harrastusten parissa sekä jokaista lähimmäistä kohtaan.

Rauhanomaista sunnuntaita kaikille!

Anna-Maria Timonen