Käänteistä nappisoppaa suomalaisittain

Muistan hyvin, kuinka minulle luettiin lapsena kertomusta nappisopasta. Tässä vanhassa Lasten oman kirjakerhon tarinassa kaukaa saapunut matkalainen pyytää rikkaalta mutta kitsaalta Roope-sedältä yösijaa ja syötävää pitkän reissunsa jälkeen. Vaikka Roopen ruokakomerot pullistelevat täysinä, hän on saitana miehenä haluton tarjoamaan vieraalleen ateriaa. Silloin matkalainen keksii houkutella Roopen uhraamaan muutaman polttopuun keitinveden lämmittämiseen, sillä hän tietää ihmeellisen nappisopan reseptin: yhdestä napista saa kuulemma keitettyä koko padallisen syötävää heille molemmille.

Roope luonnollisesti kiinnostuu tästä huokeasta taikatempusta, mutta hänen harmikseen napilla höystetty liemi ei tuoksahdakaan kovin houkuttelevalta. Silloin sopankeittäjä myöntää, että on tavannut yleensä lisätä soppaan myös ripauksen pippuria ja suolaa: paraneehan maku huomattavasti, vaikkei keitoksen hinta juuri nouse. Roope-setä myöntää tämän viisaaksi ja rientää noutamaan mausteita. Nyt soppa muuttuu jo mukavamman väriseksi, ja kuin ohimennen sen hämmentelijä pohdiskelee yleensä liottavansa mukana myös vanhaa keittoluuta: ”No jos sellaisen vain tarvitset pelkästä napista valmistettuun soppaan, ehkä minulta saattaa löytyä jostain kaapin perukoilta vanha keittoluu”, aprikoi Roope-setä. Luun kanssa soppa muuttuu vielä houkuttelevammaksi, ja samalla kaavalla vanha Roope houkutellaan höystämään sitä aina yhdellä pienellä aineksella lisää: ensin perunoilla, sitten porkkanoilla, sipuleilla, nauriilla ja lopulta kermalla. Kun soppa on valmis, Roope heltyy jopa kutsumaan koko kylän illalliselle: onhan kyse sentään pelkästä nappisopasta. Riemukkaiden pitojen keskellä Roope hämmästelee: ”Ajatella! Ei tähän kaikkeen tarvittu kuin nappi vain!”

Tarina nappisopasta tupsahti taas mieleeni joulupyhien aikaan, mutta valitettavasti ikävämmässä yhteydessä kuin lapsuuden satuhetkien tapauksessa. Nimittäin nappisoppa on hauska ja opettavainen kertomus, jossa Roope johdatetaan pienten askelten kautta huomaamaan, että hänellä itse asiassa on hyvinkin varaa olla antelias ja ystävällinen. Sen sijaan olen miettinyt, onko Suomen hallitus keittelemässä eräänlaista käänteistä nappisoppaa.

Joulun alla ulkoministeriö julkaisi tiedotteen otsikolla: ”Suomelta lisää humanitaarista apua Jemeniin ja Afrikan kriiseihin”. Muita samanlaisia uutisia on julkaistu tipottain: alkuvuodesta Suomi lupasi ”20 miljoonaa euroa lisää” kehittyvien maiden seksuaaliterveystyölle, kun taas lokakuussa kerrottiin 114 miljoonan euron ilmastorahastosta, jonka Suomi oli päättänyt perustaa — Ylen otsikossa vieläpä täsmennettiin, että ”rahat menevät köyhimmille maille”. Voimme taputella itseämme selkään näistä ”lisäyksistä”, mutta voi olla, ettei kokonaisuus näyttäydy yhtä miellyttävänä näille ”köyhimmille maille” — kun katsotaan suurempaa kuvaa, otsikko on vähemmän mairitteleva: ”Suomi viime vuonna suurimpia kehitysavun leikkaajia”, uutisoi maailma.net samoihin aikoihin, kun Suomi hehkutti pientä lisäystään kehitysmaiden naisille. Toisin kuin kertaluontoiset lahjoitukset, Suomen toteuttamat massiiviset leikkaukset vaikuttavat maailmalla joka vuosi.

Niin, ja kun Jemenin humanitaarisen kriisin helpottamiseen luvattiin lisää rahaa, oli uutisista bongattavissa toinenkin samaa aluetta koskeva Suomi-kytkös: nimittäin norjalaislehti oli julkaissut videokuvaa, joka osoitti Jemenin sotatantereella liikkuvan Arabiemiraatteihin myytyjä Patrian panssariajoneuvoja – siis niitä sinivalkoisia aseita, joiden ei pitäisi hyväksymiemme kansainvälisten sopimusten mukaan päätyä epävakaisiin maihin ja siviileitä vastaan. Yhteensattuma näiden kahden Jemen-uutisen osumiselle muutaman viikon päähän toisistaan olisi jo ollut riittävän inhorealistista ironiaa, mutta valtioneuvosto onnistui pelaamaan vielä yhden tuplan tai kuitin: samana päivänä kun video Patrian vaunusta julkaistiin, hallitus päätyi pidentämään yhtiön asevientilupaa Arabiemiraatteihin.

Siinä missä kitsas Roope päätyi kuin huomaamattaan täyttämään nappisoppapadan runsailla aineksilla, on Suomi noukkinut huolellisesti sipulit ja porkkanat pois keitostaan. Se, että muutamaa lautasellista hieman maustetaan pippurilla, ei paljon lohduta sodan runtelemaa Jemeniä — jota YK:n varoitusten mukaan uhkaa suurin ihmiskunnan näkemä nälänhätä vuosikymmeniin. Sellaista ei ratkaista sopalla, jossa lilluu vain yksinäinen nappi.