Numeroiden pyörittäminen ei muuta epämiellyttäviä tosiasioita

Jos metsien hakkuita lisätään, hiilinielut pienenevät ja ilmastonmuutos kiihtyy, linjasi EU:n ympäristövaliokunta heinäkuun puolivälissä. Tämä varsin looginen päätelmä oli kuitenkin hyvin raskasta nieltävää suomalaispoliitikoille, jotka lähipäivinä saivat täytettyä kotimaisen mediatilan raivokkailla vastalauseillaan. ”Asiassa ei ole järjen hiventä”, pääsivät poliitikot ja myös metsäalan edunvalvojat julistamaan muun muassa Helsingin Sanomissa: samoin luvattiin tehdä armotonta lobbausta ympäristövaliokunnan päätöksen kumoamiseksi syyskuun täysistuntoäänestyksessä.

Annettuaan palstatilaa pauhaamiselle muutamat lehdet muistivat myös mainita, että aiheeseen perehtyneet tutkijat ovat vahvasti samalla linjalla kuin EU:n ympäristövaliokuntakin. Jo maaliskuussa 68 tutkijaa oli julkaissut yhteisen kannanoton, jossa kyseenalaistettiin nykyisen hallituksen ajaman biotalouspoliitikan ilmastokestävyys ja varoitettiin metsien lisähakkuiden seurauksista. Helsingin Sanomien alkuperäisessä jutussa ei ollut haastateltu yhtäkään tutkijaa, joskin myöhemmin heidätkin nostettiin otsikkoon: ”Tutkijat kiittelivät, suomalaismepit suuttuivat.”

Kyseessä ei ollut mitenkään ensimmäinen kerta, kun asiantuntijoilla ja päättäjillä ovat menneet ilmasto- ja ympäristönäkemykset ristiin. Suomi on jo pidemmän aikaa käynyt taistelua kaikkia EU-kannanottoja vastaan, joissa kyseenalaistetaan puun polttamisen järkevyys . Vaikutusvaltaiset etujärjestöt ja -ryhmät ovat näyttävästi ja kovaäänisesti rummuttaneet näkemyksiään: turveteollisuus kävi alkuvuodesta mauttomaan mainoskampanjaan tuotteensa puolesta, ja Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK pillastui Helsingin Sanomien Itämeri-laskurista, joka alleviivasi lihakarjateollisuuden vaikutusta Itämeren rehevöitymiseen.

Viime vuonna hallitus puolestaan päätti tukea saastuttavia teollisuudenaloja, jotka ovat kärsineet EU:n päästökauppajärjestelmästä. Perusteena käytettiin ”hiilivuodon” käsitettä, jonka mukaan saastuttavat yritykset siirtyvät vähemmän säätelyn maihin, jos niitä yritetään täällä pistää kuriin: tutkimusaineisto ei anna pohjaa tällaiselle väitteelle eikä edes Valtion taloudellinen tutkimuskeskus pitänyt kompensaatiotukea tarpeellisena. Monet kansalaisjärjestöt, Changemaker mukaan lukien, antoivat lakiehdotuksesta kriittisen lausunnon, ja lopulta asiasta vastannut ministerikin päätyi esittämään tuen osittaista hylkäämistä – kaikesta huolimatta se ajettiin läpi. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteenvetodiaesitys tiivistää prosessin varsin selkeästi ja suorasanaisesti: ” Lausunnonantajilla oli toisistaan poikkeavia käsityksiä tuen tarpeellisuudesta ja tuen mitoittamisesta. Tuensaajia edustavat järjestöt katsoivat, että tuki pitäisi mitoittaa komission valtiontukisuuntaviivojen sallitun enimmäismäärän mukaiseksi. Luonnonsuojelu- ja kehitysyhteistyöjärjestöt sekä Valtion taloudellinen tutkimuskeskus pitivät tukea tarpeettomana.”

Valitettavasti numeroiden pyörittäminen, suurella rahalla ostetut mainoskampanjat tai edes hienolta kuulostavat mutta tyhjät korulauseet eivät pysty muuttamaan todellisuutta. Jos Suomen metsiä hakataan tai turvesoita nostetaan biopolttoaineeksi, niihin sitoutunut hiili karkaa kasvihuonekaasuksi. Lihansyönti kuormittaa niin ilmastoa kuin vesistöjäkin. Kun saastuttaville teollisuudenaloille annetaan tukirahaa, ne todennäköisesti jatkavat hyväksi havaitsemallaan tiellä. Ja vaikka maailman johtajat julistaisivat suureen ääneen ilmastokokouksessa, että maapallon lämpeneminen pysäytetään, ei se mihinkään pysähdy, jos teot eivät vastaa sanoja.

Kirjoittaja on Changemakerin ympäristöryhmän vastaava