Stressaako?

Stressi – kauhea tunne, jota kokee joka päivä. Joka aamu ajatuksissa pyörii ensimmäisenä se, mitä en vielä ole tehnyt ja mitä pitäisi tämän päivän aikana suorittaa ja tehdä. Illallakin nukkumaan mennessä koen huonoa omaatuntoa siitä, mitä en ehtinyt sen päivän aikana tehdä ja toisaalta olen huolissani, ehdinkö tehdä kaiken, mitä pitikin vai unohdinko jotain. Hassua, miten elämä on muuttunut sitten lapsuuden. Silloin ehti leikkiä kirkon rottaa, hyppiä hyppynarua ja vain juosta naapuritaloon ja soittaa kaverin ovikelloa ja pyytää häntä kanssaan leikkimään pihalle. Silloin ei katsottu kalenterista, ehditäänkö ja milloin. Toista se on nykyään. Myönnän itsekin syyllistyväni siihen, että katson kalenteristani, ennen kuin voin sopia mitään tapaamisia tai muita. Voi sentään, niin ovat ajat muuttuneet. Nykyään tuntuu siis, että elämääni pyörittää kiire, suorittaminen ja stressi, kaikki sellaiset sanat, jotka saavat irvistyksen naamalle, kun niitä pelkästään vain ajatteleekin.

Viime viikolla olin keuhkoputkentulehduksessa. Se oli sellainen hetki, joka pakotti ottamaan rauhallisemmin. Pohtimaan, mitä minä jaksan ja mistä voin luopua. Kaikessa ei tarvitse, eikä voikaan olla mukana. Välillä on hengähdettävä – itse asiassa joka viikko pitäisi olla yksi vapaapäivä, jonka saisi omistaa ainoastaan itselleen. Se tekee niin sanotusti hyvää hipiälle. Toisin sanoen ei voi huolehtia muista, ennen kuin huolehtii itsestään ja omasta jaksamisestaan. Tämä on hyvä neuvo, jonka opin lähimmäistoiminnan peruskurssilla. Niinpä, opin sen. Kuulostaa helpolta, mutta se ei ole sitä. Suorittaminen tuntuu ulottavan juurensa kaikkeen tekemiseen, ystävien ja perheen tapaamiseen, mutta myös lähimmäisenä ja vapaaehtoisena toimimiseen.

Miten siis päästä pois oravanpyörästä? Olen päättänyt ottaa tässä tapauksessa kalenterin apuun, mutta tässä tapauksessa hyvällä omalla tunnolla. Kyse ei ole siitä, että täyttäisin kalenteriani yhtään enempää mitä erilaisimmin menoin, vaan kirjoitan almanakkaani jokaiselle viikolle yhden vapaavalintaisen päivän kohdalle, että ”Vapaapäivä. Olet ansainnut sen. Lepäile ja nauti.” Niinpä niin. Kirjoitettuani tuon kalenteriin huomaan, että se näyttää hyvältä ja nyt tuntuu, että jaksaa viikollakin paahtaa paremmin ja olla mukana erilaisissa riennoissa. Helppoa tämä ei kuitenkaan tule olemaan, nimittäin tuon vapaapäivän pitäminen. Sen tiedän ja tiedostan.

Kuitenkin olen valmis yrittämään ja haastamaan itseni. Haasta sinäkin itsesi ja pidä huolta itsestäsi! Vain pitämällä huolta itsestäsi voit auttaa muita ja olla mukana tekemässä maailmasta parempaa paikkaa. Jumala ei ole nimittäin tarkoittanut eikä tahdo, että ihminen stressaisi tai murehtisi omaa elämäänsä, vaan muistaisi pyhittää myös itselleen lepopäivän. Lisäksi ”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? — Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

Mennään siis päivä kerrallaan ja huolehditaan itsestä ja muista. Rakkauden kaksoiskäskystä lainaan tähän toisen puolen käskystä (painotus lauseen lopussa tällä kertaa):

”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. ”