Onnellisen ihmisen avautuminen

Asioilla on tapana järjestyä. Niin taas totesin, kun unohdin ilmoittautua tarvitsemalleni ranskankurssille, mutta löysinkin hyllystäni itseopiskeluun täydellisen oppaan. Nyt vaan itseopiskelemaan! Ja jos en luekaan, niin lähden kansanopiston hitaalle kurssille, pidennän kandiani tai lähden Ranskaan kielivaihtoon. Jos en näitäkään, niin jätän koko yliopiston. Keksin kyllä jotain muuta. Elämä kantaa.

En usko kohtaloon. Olisi myös hassua, jos asioiden taipumus asettua oikein päin, tai edes jotenkin päin, olisi sattumaa. Osittain ilmiö johtuu varmasti taipumuksesta nähdä asioita valoisasti. Mutta uskon, että pitkälle se on oikeastaan toimivan yhteiskunnan tuottamaa varmuutta.

Yhteiskunnan perusturva antaa mahdollisuuden epäonneen ja epäonnistumiseen. Voin tehdä suunnitelmia, varasuunnitelmia ja vielä kolmansiakin aivan perustellusti. ”Asioilla on tapana järjestyä” on lähes lapsellisen varmaa uskoa hyvään huomiseen.

Olen perusturvastani hyvin kiitollinen. Kiitollisuuteen kuuluu, ettei ota asioita itsestäänselvyyksinä.

Yritän joskus kuvitella, miltä tuntuu, kun eteenpäin ei näy mitään tietä. Kun vaatetehtaan päiväpalkka on mitä on, sillä ei saa parempaa kotia tai lapsille koulutusta. Kun perheen maa ei tuotakaan ja lypsävät vuohet on myytävä pois. Kun lukutaidon puute sulkee sivistyksen ulkopuolelle.

Kun astuu kumiveneeseen, matkalle pimeän meren yli. Tuskin uskaltaen hengittääkään kerää kaikki ajatuksensa mahdolliseen vastarantaan.

Toivo on monen ihmisen ainoa osa. Toivo, jolla edetä silmät kiinni, askel kerrallaan yhä seuraavaan huomiseen. Tuo toivo on uskomattoman kaukana ylellisestä varmuudestamme siihen, että hyvä kyllä koittaa vaikka kaikki ei menisikään niinkuin pitää.

Olen äärimmäisen etuoikeutettu ja onnellinen ihminen. Haluan käyttää asemaani hyödyksi ja toimia sellaisen maailman puolesta, jossa ihmisen toivo saa rauhassa levätä vahvalla pohjalla.

 

Kirjoittaja toimii verkoston puheenjohtajana.