We want peace!
Kun Soulin olympiastadion on täynnä ihmisiä, jotka ovat siellä vain, koska rauha merkitsee heille niin paljon, on helppo vaipua toiveeseen, että ehkä kaikki on niin yksinkertaista. Ehkä kaikki todella haluavat rauhaa.
Sain verkoston puheenjohtajana kutsun World Alliance of Religions Peace Summitiin Etelä-Koreaan. Kutsun esitti IPYG (International Peace Youth Group), ja tapahtuman järjestäjänä toimi Man Hee Lee, Heavenly Culture, World Peace, Restoration of Lightin perustaja ja puheenjohtaja. WARP Summit järjestettiin 17.-19.9. Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Kirkon Ulkomaanavun ja Kirkkohallituksen avustuksen ansiosta pääsin osallistumaan kyseiseen tapahtumaan.
Saavuin Souliin keskiviikkoaamuna. Vaikka olen hyvä nukkumaan autossa (kysykää vaikka vuoden 2013 tiimiltä ja työntekijöiltä!), oli lentokoneessa vastaava vähän vaikeampi homma. Torkuin kyllä ties kuinka ja lopullisesti havahduin vasta koneen pyörien osuessa maahan lentokentällä. Vastaanotto oli lämmin ja ystävällinen ja minut ja pari muuta aamulla lentänyttä kuljetettiin yöpymispaikkaan Yangpyeongiin, vajaan kahden tunnin päähän Soulista.
Ensimmäisen päivän vei oikeastaan kokonaan matkustamisen ja avajaiset. Etelä-Korea on ihan todella kaunis maa maanpinnan muodoiltaan ja kasvillisuudeltaan. Todella korkeat asuinkerrostalot ja nostokurjet rikkovat vihreää maisemaa mielenkiintoisesti. Pienessä ja kovin kumpuilevassa maassa asuu yli 50 miljoonaa ihmistä, taloja rakennetaan vauhdilla.
Avajaisjuhlallisuuksiin kuului niin puheita kuin esityksiäkin. Heti alussa International Peace Youth Groupin nuoret esittivät taideteoksen yhdessä katsomossa. Taustalla pyöri musiikkia ja puhetta ja nuoret loivat kuvat ja sanat nostamalla eri värisiä papereita ylös. Minua suorastaan kylmäsi teoksen tarkkuus. Esityksen jälkeen alkoivat useita tunteja kestäneet puheet, joita pitivät eri uskonnolliset johtajat sekä Man Hee Lee, Nam Hee Kim (International Women’s Peace Groupin puheenjohtaja) sekä Steve Kim (IPYG:n puheenjohtaja). Puheiden jälkeen oli muutaman esityksen, ilotulituksen ja rauhan paraatin vuoro. Esitykset olivat visuaalisesti hyvin kauniita ja musiikki lämmitti sydäntä. Väsy alkoi kuitenkin painaa jaloissa ja olinkin onnellinen pian koittaneesta bussimatkasta (jonka aikana nukahdin vahingossa) ja majoitustiloiksi odottavasta sängystä.
Torstaina bussimme lähti jo kuudelta kohti Soulia, jossa söimme piknik-tyylisen aamupalan. Aamupalan jälkeen siirryimme kokoustiloihin kuulemaan puheenvuoroja ja allekirjoittamaan rauhansopimuksen. Puheenvuorot olivat osittain todella inspiroivia ja veivät toisaalta aihetta lähemmäs konkreettisia tavoitteita ja toimenpiteitä. Sopimuksen kirjoittivat sekä uskonnolliset johtajat, nuorten edustajat sekä myöhemmin, hamassa tulevaisuudessa, päättäjät kirjoittavat sen. Sopimus tähtää siihen, että saataisiin aikaan kansainvälinen laki, joka kieltäisi valtioita kahinoimasta. Lisäksi sopimuksessa puhuttiin hyvin paljon uskontojen yhdentymisestä.
Minusta matka rauhaan ei ole niin yksinkertainen. Asiat eivät ratkea vain papereilla, ainakaan näillä papereilla, muutamasta syystä. Ensinnäkin useat konfliktit eivät ole valtioiden välisiä ja monilla valtioilla on vaikeuksia puuttua valtion sisällä tapahtuviin konflikteihin. Toiseksi vaikka paikalla olikin monista maista edustajia, puuttuivat joukosta ne, jotka tällä hetkellä taistelevat. Missä on heidän kokemuksensa? Kolmanneksi olen sitä mieltä, että rauhaan kytkeytyvät myös monet asiat, joilla ei ole mitään tekemistä uskontojen kanssa – joskus näin on esimerkiksi luonnonvarakonfliktien suhteen. Tämä sopimus ei kata kaikkea.
Pohdinnoistani huolimatta allekirjoitin sopimuksen. Sopimus tulee löytymään Changemakerin toimistosta. Vaikka näenkin, että rauhaan kulkevalla tiellä on monia erilaisia haasteita, on tällä potentiaalia uskontojen välisen dialogin lisäämiseksi.
Kaipuuni konkreettisuuteen sai vastakaikua perjantaiaamun rauhan kävelyllä. Aurinkoiseen aamupäivään kuuluivat myös puheet, joiden aikana käräytin hieman hiusrajaani. Kävelyn aikana kadulla raikuivat ”We want peace!” -huudot. Noiden huutojen aikana oli helppo uskoa siihen, että ehkä tästä vielä syntyy lopulta rauha. Se vaatii kaikkien WARP Summitiin osallistuneiden, heidän taustaryhmiensä sekä kaikkien muidenkin tahojen välistä dialogia ja yhteistyötä. Jos rauha todella on näin jaettu arvo, sen saavuttamisen pitäisi olla mahdollista. Tehdään siitä mahdollista.
Soulin lentokentällä 20.9. klo 2.17 Etelä-Korean aikaa
(19.9. klo 20.17 Suomen aikaa)
Elina Tyynelä
Verkoston puheenjohtaja