Kenen kärsimys?

Hannele Tulkki

Malawi on pitkään ollut yksi maailman köyhimmistä maista. Tämän vuoden alussa Maailmanpankilta saatujen tilastojen myötä Malawi asettui kärkipaikalle. Kun katsoo listaa, koko kärkikymmenikkö koostuu Afrikan maista.

Ollessani Malawissa ennen vuodenvaihdetta minun oli helppo uskoa Maailmanpankin tilastot todeksi. Avuntarve maassa on hyvin kriittinen. Yli puolet maan väestöstä elää alle dollarilla päivässä. Pienissä kylissä eniten saatavilla on tomaatteja ja sipuleita, lapsista jopa kolmannes ei käy kouluja, infrastruktuuri on heikko ja HIV on edelleen suuri haaste maassa. Haasteiden listaa voisi jatkaa hyvin pitkään.

Lukuisten rakenteellisten ongelmien lisäksi ilmastonmuutos on vaikuttanut merkittävästi Malawissa. Vielä joulukuussa paikalliset valittelivat myöhässä olevan sadekauden näkyvän tulevaisuuden sadossa. Koko eteläinen Afrikka kärsi samasta ilmiöstä, sadekausi oli toista kuukautta myöhässä. Sateet lopulta alkoivat tammikuussa, mutta aiheuttivat ainakin kahdensadan ihmisen menehtymisen ja jopa 200 000 ihmisen joutumisen kodittomaksi.

Jutellessani paikallisten ihmisten kanssa sadekauden viivästymisestä, mieleeni palasi vuosi 2013 kun toimin Suomen nuorisoyhteistyö Allianssin ilmastodelegaattina. Edustin tuolloin suomalaisia nuoria Varsovan ilmastoneuvotteluissa. Yritimme sinnikkäästi nuorten voimin ajaa sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ilmastosopimukseen. Tällä hetkellä se on ainakin sopimusluonnoksessa, mutta monet maat pelkäävät siitä aiheutuvia velvoitteita. Moni ei kuitenkaan ymmärrä, että ilmastonmuutoksesta kovimman hinnan maksavat joka tapauksessa tulevat sukupolvet – vaikkeivät ole siitä minkäänlaisessa vastuussa.

Surullista ilmastoneuvotteluissa oli, että suuret maat käyttivät runsaasti energiaa toistensa kanssa väittelyyn historiallisista päästöistä. Tosiasiassa tuollaiseen väittelyyn ei enää ole edes aikaa. Kukaan ei edes tullut ajatelleeksi Malawin kaltaista maata, joka kärsii ilmastonmuutoksesta jo nyt. Ilmastonmuutoksesta kärsivät eniten maat, jotka ovat jo lähtökohtaisesti hyvin heikossa asemassa. Näillä mailla ei kuitenkaan ole juuri valtaa päättää, kuinka ilmastonmuutosta torjutaan.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on globaali tehtävä, mutta pieniä askeleita siinä voi ottaa myös yksilö. Ekopaasto kutsuu meitä kantamaan kortemme kekoon ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa. Ekopaasto kehottaa meitä pohtimaan toisten ihmisten kärsimystä – ja ennen kaikkea toimimaan toisten, myös tulevien sukupolvien hyvinvoinnin edistämiseksi. Vaikka jotkut hyötyvät nyt ilmastonmuutoksesta, ennen pitkää se voi muuttua koko ihmiskunnan kärsimykseksi. Toivon, että ekopaasto muuttuu mahdollisimman monella pysyväksi elämäntavaksi. Vielä enemmän toivon, että ryhtyisimme aktiivisesti avustustoimiin siellä, missä ilmastonmuutos on jo osa arkipäivää.

Kirjoittaja on Changemaker-aktiivi ja Nuorten ilmastodelegaatti vuodelta 2013.

Blogiteksti on osa Ekopaasto-kampanjaa. Ekopaastossa on Changemakerin lisäksi mukana Suomen evankelisluterilainen kirkko, Suomen Ekumeeninen Neuvosto, Martat ja Suomen ympäristökeskus. #ekopaasto löytyy Facebookissa ja Twitterissä. Seuraa ja osallistu!

Malawi