Edellisestä Changemaker-viikonlopusta ja vähän niistä muistakin

Raikkaan keväisenä maaliskuun perjantaina kokoontui jälleen kerran kohtalaisen kokoinen joukko maailman muuttamisesta kiinnostuneita nuoria ihmisiä Changemaker-viikonloppuun. Viikonloppu oli järjestyksessään jo kymmenes Suomen Changemakerin historiassa ja se järjestettiin merellisessä Sauvossa, Ahtelan leirikeskuksessa.

Jo tutuksi tulleeseen tapaan viikonlopun ohjelma oli hyvin monipuolinen. Perjantai-iltaa vietettiin vielä rennosti tutustumisleikkien ja elokuvan katselun merkeissä. Pehmeää laskua seurasi lauantain koulutuksellinen osuus. Aamupäivällä Marjo Tuovinen piti toisille changemakereille ruoka-teemaan ja erityisesti vientitukiin keskittyvän alustuksen, tuoden esitykseensä teatterillisiakin elementtejä. Iltapäivän ohjelmassa oli kaksi koulutuksellista puheenvuoroa. Ensin Aleksi Räsänen kertoi velka-teemasta napakasti mutta kattavasti, tarjoten yleisölle aiheesta tarvittavat perustiedot. Seuraavaksi Siemenpuu-säätiötä edustava Tove Selin puhui etelän maissa toteutettavista hankkeista ympäristön hyväksi.

Lauantain ohjelmaan kuuluivat myös huhtikuussa lanseerattavaa ruoka-teemaista kampanjaa valmistelevat työpajat. Kampanjalaulutyöpajassa ideoitiin ja suunniteltiin – pajan nimen mukaisesti – lauluja kampanjaa varten ja saatiinkin hienoja ja värikkäitä tuloksia aikaan. Videotyöpajassa tehtiin lyhyttä, kampanjaan liittyvää animaatiota, ja myös siellä saatiin hyvää jälkeä aikaiseksi. Slogan-työpajan aivoriihessä pohdittiin kampanjalle sopivaa, iskevää tunnuslausetta ja heiteltiin ilmaan villejäkin ideoita. Lauantai-illan päätteeksi nuoret muutoksentekijät pääsivät vielä saunaan ja sen jälkeen herkkujen ääreen Schnabel Cafehen, jossa saatiin maistiaisia myös kampanjalaulu- ja videotyöpajojen uurastuksen hedelmistä.

Sunnuntai päätti mukavasti sujuneen viikonlopun. Aamupäivällä kokoontuivat vielä kampanjatyöryhmät. Ruokaryhmä suunnitteli pian käynnistyvän kampanjan ja siihen liittyvien tempausten konkreettista toteutusta. Velkaryhmässä taas katseet suunnattiin ensi vuoteen ja silloin järjestettävään velka-teemaiseen kampanjaan. Iltapäivällä, lounaan ja välttämättömien lähtörutiinien jälkeen oli aika kiittää kanssachangemakereita ja erityisesti tapahtuman järjestämisestä vastuussa olleita henkilöitä onnistuneesta viikonlopusta ja lähteä voimaantuneena kotikonnuille viemään maailman muuttamisen aatetta eteenpäin.

—–

Mennyt koulutusviikonloppu oli tosiaan jo kymmenes Suomen Changemakerin historiassa. Allekirjoittanut on tiettävästi ainoa ihminen koko maailmassa, joka on osallistunut sekä tuohon edelliseen Changemaker-viikonloppuun että kaikkiin yhdeksään sitä ennen. Kai kysymyksessä on jonkinlainen saavutus, joka kertoo kuitenkin varmasti enemmän Changemakerin kuin minun luonteestani. Joka tapauksessa tämä omalla tavallaan harvinaislaatuinen asemani tarjonnee minulle eräänlaisen näköalapaikan, mahdollisuuden verrata nykyisyyttä menneeseen. Tätä mahdollisuutta yritän seuraavassa hyödyntää, luomalla lyhyen, subjektiivisuudessaan epävirallisen katsauksen menneeseen, Changemaker-viikonloppujen historiaan.

Aivan ensimmäisistä koulutusviikonlopuista ehkä päällimmäiseksi mieleeni on jäänyt tunne jonkin täysin uudenlaisen alkamisesta, siitä, että nyt väkisinkin ollaan havisuttamassa historian lehtiä. Etenkin kaikkien aikojen ensimmäisessä Changemaker-viikonlopussa Hämeenlinnan lähellä (oliko se Hattulassa muuten? Häpeäkseni en muista tarkkaan) monet asiat tuntuivat vielä vähän vähemmän organisoiduilta, olihan verkostokin tuolloin vielä hyvin nuori. Siitä huolimatta – tai ehkä osittain jopa siitä johtuen – tunnelma viikonlopussa oli oikein kotoisa, eikä sitä suinkaan pilannut edes se, että lauantai-iltaisen Jouko Mäki-Lohiluoman keikan aikana leirikeskuksesta katkesivat sähköt.

Vuoden 2006 koulutusviikonloput järjestettiin Lammilla ja Rymättylässä. Noissakin viikonlopuissa oli vielä mukana paljolti uutuudenviehätystä, vaikka vähitellen kertyvä kokemus alkoikin jo näkyä tekemisemme otteessa. Lammilta mieleeni on erityisesti jäänyt erilaisissa rooleissa (mm. suuryrityksen johtaja, ympäristöaktivisti, toimittaja) tehty paneelikeskusteluharjoitus. Rymättylän reissulla ehkä mieleenpainuvinta oli arkkipiispa Jukka Paarman vierailu keskuudessamme; se tuntui eräänlaiselta huomionosoitukselta nuorta järjestöämme kohtaan.

Tammikuussa 2007 changemakerit kokoontuivat talvisessa Parkanossa. Viikonloppu oli eloisa ja tarjosi uutta innostusta sekä lisää tietoa tärkeistä asioista – niin ainakin, mikäli allekirjoittaneen päiväkirjaa on uskominen. Saman vuoden syksyllä Changemaker-viikonloppu järjestettiin Oulunsalossa – pohjoisempana kuin koskaan aikaisemmin verkoston historiassa. Viikonlopussa oli tuolloinkin tarjolla monenlaista ohjelmaa: erityisesti muistan alueen mäntykankailla taskulampun valossa kuljetun rastiradan, jonka teemana oli pakolaisuus.

Kun koulutusviikonloppu helmikuussa 2008 järjestettiin Jyväskylän lähellä Toivakassa, oli tunnelma jälleen kerran korkealla – siitäkin huolimatta, että leirikeskuksen takka laski aika paljon savua sisään ja yhtenä yönä ainakin huoneellinen ihmisiä pelkäsi saavansa häkämyrkytyksen. Muistaakseni ensimmäistä kertaa verkoston historiassa juuri Toivakan viikonlopussa pidettiin paikallisryhmätoria, jossa useat paikkarit pääsivät esittelemään toimintaansa. Tätä voidaan varmaankin pitää osoituksena paikallisryhmien hiljakseen kasvaneesta määrästä ja lisääntyneestä aktiivisuudesta. Syksyn koulutusviikonloppuun kokoonnuttiin lokakuussa Pellingissä. Sinne saapumisestamme muistan kaikkia kaupunkiolosuhteisiin tottuneita hämmentäneen pimeyden ja (muistaakseni) täyttymättömän odotukseni oikean avomeren näkemisestä.

Maaliskuussa 2009 changemakerit kouluttautuivat Savon maisemissa, Pieksämäellä. Tuona viikonloppuna kävelyt kauniin Pieksäjärven jäällä ja tunnelmallinen Earth Hour jättivät lähtemättömän muistijäljen. Hauskat improvisaatioharjoitukset taas saivat allekirjoittaneen kiinnostumaan larppauksesta (joskaan tuota harrastusta hän ei vielä ole saanut aloitetuksi). Saman vuoden syksyllä koulutusviikonloppua vietettiin Tampereella. Tuohon virkeään viikonloppuun yhdistettiin Tampereen keskustassa toteutettu, Kännykkäsi todellinen hinta? -kampanjaan liittynyt tempaus, jossa sai laulaa ja huutaa äänensä käheäksi ja tuntea todella vaikuttaneensa.

Mitä kaikkea noista Changemaker-viikonlopuista sitten on jäänyt käteen? Sanoisin, että paljon. Olen saanut runsaasti uusia kokemuksia, tavannut hienoja ihmisiä, matkustanut ympäri Suomea, nähnyt metsää, mäkiä, merenrantaa ja erilaisia leirikeskuksia, syönyt hyvää ruokaa, oppinut uusia asioita, tuntenut surua ja syyllisyyttäkin maailman epäoikeudenmukaisuuksista ja toisaalta kokenut syvää voimaantumista (tuonkin sanan olen muuten oppinut nimenomaan Changemaker-viikonlopussa) – saan olla mukana muuttamassa maailmaa, yhdessä toisten kanssa.

Saara Tolvanen