Kirkon ilmasto-ohjelma kutsuu parannukseen
Ilmastonmuutos on kaikkien maailman ihmisten yhteinen huoli. Ei ole ketään, jota asia ei kosketa tai joka voisi sanoa olevansa syytön tapahtuvaan muutokseen. Siihen joutuvat ottamaan kantaa myös yritykset ja yhteisöt. Isot firmat ovat julkaisseet ympäristöraportteja säännöllisesti jo vuosia. Järjestöt ja aatteelliset yhteisöt eivät ole olleet yhtä aktiivisia, mutta kyllä nekin jo alkavat ottaa ilmastonmuutokseen kantaa omista lähtökohdistaan. Niiden puheenvuorot ovat virkistävää luettavaa tieteellisten ja taloudellisten raporttien rinnalla.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko julkisti ensimmäisen ilmasto-ohjelmansa kesäkuun alussa, 5.6.2008. Ohjelma syntyi kirkolliskokouksen edustaja-aloitteen ansiosta noin vuodessa – kirkollisesti katsoen nopeaa toimintaa siis. Olennainen osa kirkon ilmasto-ohjelmaa on teologinen ja raamatullinen näkökulma ilmastonmuutokseen: mitä me kristittyinä voimme ajatella käsillä olevasta ympäristökriisistä?
Kirkko näkee ilmastonmuutoksen seurauksena ihmisen turmeltuneesta suhteesta luontoon ja toisiin ihmisiin. Ilmastonmuutos rikkoo luonnon järjestyksen, jonka Jumala on luonut ja jossa ihminen toimii luomakunnan viljelijänä ja varjelijana. Kristillisen käsityksen mukaan siis ihmiselle on annettu oikeus käyttää Jumalan lahjoja hyväksi, kunhan se tehdään kohtuullisissa määrin, kiittäen ja kunnioittaen lahjan antajaa, jonka pyhyys on lahjoissakin läsnä. Ilmastonmuutoksen korvienväliseksi ratkaisuksi kirkko esittääkin kolmen koon muistilistan – kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus. Kirkon profeetallisena tehtävänä tässä ajassa on parantaa ihmisen sairas luontosuhde.
Ilmasto-ohjelma ei kuitenkaan jää pelkäksi teologiseksi pohdiskeluksi vaan esittää myös aivan konkreettisia esimerkkejä kristillisestä ilmastoystävällisestä elämäntavasta. Nämä suositukset kirkon jäsenille ovat osittain tuttuja: pyöräile, älä lennä, vähennä sähkönkulutusta ja syö kasvispainotteisesti. Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä yhtä olennaisiksi keinoiksi nousevat kuitenkin myös perinteiset kristilliset hyveet, kuten paastoaminen, lepopäivän pyhittäminen, hiljaisuus ja rukous. Kirkko ei pelkästään halua viedä ihmisiltä maallisia nautintoja vaan myös antaa jotakin parempaa tilalle.
Myös yhteiskunnalliseen keskusteluun kirkko ottaa osaa ilmasto-ohjelmassa. Suosituksissa suomalaiselle yhteiskunnalle korostetaan aktiivista kehityspolitiikkaa kehitysmaiden auttamiseksi kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Talouselämää kirkko ei näe yksipuolisesti syypäänä ilmastonmuutokseen, vaan entistä terveempi talouskasvu on myös osa ilmastonmuutoksen ratkaisua. Talouskasvu ei kuitenkaan saa ylittää luonnon kestokykyä; kasvun rajat esimerkiksi energiankulutuksessa ovat jo tulleet vastaan.
Jottei kirkon ilmastotyö jäisi paperina ilmasto-ohjelman sivuille, täytyy seurakuntien ottaa se käyttöön ja alkaa toimia ilmastoystävällisen elämäntavan edistämiseksi paikallistasolla. Changemaker-paikallisryhmillä on hyvät suhteet seurakuntiin, ja ehkäpä juuri me voimme antaa seurakunnille ratkaisevan sysäyksen ympäristötyöhön! Kirkon ilmasto-ohjelma antaa virikkeitä järjestää esimerkiksi ilmastoaiheiset teemakahvit seurakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille.