Kuulumiset Changemaker-viikonlopusta 1.-3.2.08

Changemaker kokoontui kuudenteen puolivuosittaiseen viikonlopputapaamiseen Toivakan
Partiokolkkaan helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Perjantai-ilta kului tutustumisien parissa: Tutustuttiin muihin changemakereihin, ja paikallisryhmätorilla ainakin Helsingin, Laihian, Joensuun, Jyväskylän, ja Tampereen paikallisryhmien toimintaan. Virallisempi ohjelmallinen osuus alkoi lauantaina.

Rauha

Vieraana Laura Lodenius, Suomen Rauhanliitto YK-yhdistyksen toiminnanjohtaja

Rauhanjärjestöt

Rauhanliitto YK-yhdistys on kattojärjestö monille rauhanjärjestöille. Sen toimitilat sijaitsevat Pasilan rauhantalossa. Suomalainen rauhanliike täyttää tänä vuonna 101 vuotta: ensimmäinen rauhanliike perustettiin vuonna 1907 Tampereella, mutta myöhemmin tsaari kielsi sen. Nykyinen Rauhanliitto perustettiin uudelleen vuonna 1920. Järjestö on kaksikielinen, ja tavoitteena on, että jokainen voisi siellä puhua omalla äidinkielellään.

”Jokainen sukupolvi on luonut oman järjestönsä”: 40-luvun lopulla perustettiin Suomen rauhanpuolustajat, 60-lukulaiset perustivat Sadankomitean, 70-luvulla perustettiin Siviilipalvelusmiesliitto, joka on nykyään Aseistakieltäytyjäliitto, ja 80-luvulla syntyi ammatillisia rauhanjärjestöjä (mm. taiteilijat, lääkärit ja insinöörit). Lisäksi hieman erilaisena rauhanjärjestönä on olemassa Suomen YK-liitto.

Toiminta

Suomen Rauhanliitto YK-yhdistyksen toimiala on laaja: se sisältää kaikkea YK:n tukemisesta ja rauhankasvatuksesta yksityiskohtiin, kuten rypälepommien alalajeihin puuttumiseen. Järjestön alaisena toimii rauhankasvatusinstituutti, joka tuottaa erilaisia koulutusmateriaaleja. Lisäksi muun muassa tuotetaan kirjoja ja järjestetään seminaareja. YK-liitto mm. laatii teemoittain kouluille internet-sivustoja.

Rauhankasvatustyön ytimessä on sanoma, että ihminen on tehnyt yhteiskunnan ja voi sen myös muuttaa. Yhdistys ottaa esille ajankohtaisia kysymyksiä rauhanliikkeen näkökulmasta. Tänä vuonna hallitus tekee turvallisuuspoliittista selontekoa, jossa päätetään myös mihin Suomi laittaa rahaa puolustuksen alalla seuraavien vuosien aikana. Tähän myös rauhanjärjestöt haluavat vaikuttaa.

Asekysymykset

Rauhanjärjestöjen näkökulmasta aseidenriisuntakysymykset ovat ”herkullisia” konkreettisuudessaan. Niistä voi poimia ajankohtaisen aiheen ja pitää sitä esillä jonkin aikaa. Seuraavassa esimerkkejä asekysymyksistä.

Ydinaseet eivät kadonneet minnekään kylmän sodan loputtua. Edelleen on käynyt läheltä piti -tilanteita: Esimerkiksi satelliitissa on nähty jotain epäilyttävää ja luultu, että Venäjä on laukaissut ydinaseen ja käynnistetty valmiustilat omassa päässä, kunnes on huomattu, että kyseessä onkin lintuparvi. Ydinasevaltioilla on ollut dementoituneita ja alkoholisoituneita presidenttejä, mikä luonnollisesti lisää tilanteiden arvaamattomuutta. Viime aikoina uusi asia on ollut USA:n ohjuskilpisuunnitelmat Euroopassa. Esimerkiksi Tsekissä ihmiset ovat nousseet suunnitelmia vastaan. Ohjuskilpi ei ole niin harmiton kuin miltä se kuulostaa, myös suojat osa järjestelmää: Parempi suoja heikentää vastapuolen asevoimaa, siksi tämä onkin uusi uhka Venäjälle. USA:n suunnitelmien vuoksi Venäjä on jo irtisanoutunut TAE-sopimuksesta ja uhkaa vastatoimilla Euroopan lähialueilla. Jossain määrin on jo tapahtunut paluu kylmän sodan retoriikkaan.
EU:n uuden peruskirjan, Lissabonin sopimuksen mukaan miljoonan eurooppalaisen allekirjoittama vetoomus täytyy käsitellä EU:ssa. Olisiko ydinasekysymys tällainen?

Miinat: Muutamia vuosia sitten organisoitiin maailmanlaajuinen humanitäärinen kampanja miinoja vastaan. Tämä oli yksi parhaiten koskaan organisoituja kampanjoita, ja se sai myös Nobelin rauhanpalkinnon. Nyt jo yli 130 valtiota on kieltänyt miinat. Suomi ei ole mukana aluemaanpuolustukseen ja ”pitkään itärajaan” vedoten, totuus kuitenkin on, että puolustusvoimat oli vielä silloin vahvasti jalkaväkeen nojautuva. Miinoja oli tarkoitus käyttää myös sissisodassa ja kaupunkioloissa. Suomi liittyy miinat kieltävään sopimukseen 2012, ja sen johdosta puolustusvoimat sai huomattavan kompensaation. Puolustusvoimissa on nyt tapahtumassa valtava muutos, jota vauhdittaa miinojen vanhentuminen. Kampanja lähettää edelleen vuosittain Suomelle vetoomuksen sopimukseen liittymisen aikaistamisesta.

Suurin osa sodissa kuolevista tai haavoittuneista joutuu tällaisten ”mitättömien” aseiden uhreiksi Miinasota on vastoin kaikkia humanitaarisia sopimuksia, jotka Suomi on jo allekirjoittanut. Sodissa valtion velvollisuus on siviilien suojeleminen, henkilömiinat ovat ansan asettamista siviileille.

Myös pasifistit joutuvat keskustelemaan, mikä on inhimillinen tai epäinhimillinen ase, koska emme elä pasifistisessa utopiassa ja sodankäynnissä on oltava säännöt: Perussääntöjä ovat, että sota on käytävä sotilaiden välillä ja siviilit on suojattava. Kohtuutonta voimaa ei saa käyttää (esim. Israelin voimankäyttö Libanonissa, Guantánamon vangit: USA keksi uuden termin selittääkseen laittomuutensa)

Perussanoma asekeskustelussa on, että sellaiset aseet, jotka aiheuttavat siviileille kärsimyksiä, ovat erityisen epäinhimillisiä, eikä mikään sivistynyt valtio käytä niitä. Tämä argumentointi on maailmalla jo melko hyväksyttyä, mutta Suomessa keskustelu on ollut vaikeaa: ”Mitä se muille kuuluu. Yksin me kuitenkin tätä maata puolustamme.” jne.

Ei ole myöskään mahdollista tehdä sopimuksia jotka vain ”pahat” valtiot allekirjoittavat, ja ”hyvät” saavat tehdä mitä haluavat. Suomi on äänestänyt YK:ssa jo 10 vuotta miinakiellon universalisoinnin puolesta, vaikkei ole sitä itse allekirjoittanut. Jos haluamme muiden noudattavan kansainvälisiä sääntöjä, meidänkin on tehtävä myönnytyksiä.

Rypäleaseet ovat erityisesti alkaneen vuoden teema. Jo miinakampanjan aikana oli selvää, että muut räjähtävät jätteet ovat monissa maissa miinoja vaarallisempia. Esim. Laos on täynnä rypäleromua. Aihe aktivoitui Libanonin sodan aikana, kun koteihin tuli TV-kuvia räjähtävistä lapsista. Kävi ilmi, että rypäleaseet olivat USA:n lahjoitus, aseet olivat vanhentumassa, ja haluttiin ”testi” asetyypin laajemmasta käytöstä. ”Testi” kuitenkin käänsi yleisen mielipiteen rypäleaseita vastaan.

Norja kutsui koolle rypäleasekonferenssin joulukuussa 2006, ja sen jälkeen on järjestetty jo kaksi muuta konferenssia saman aiheen ympärillä. Tämän vuoden lopussa asiasta huolestuneet valtiot kokoontuvat jälleen Osloon ja allekirjoittavat sopimuksen rypäleaseiden kieltämiseksi. Suomi on ollut konferensseissa mukana, mutta lausunnot rypäleaseista ovat muuttuneet ajan myötä yhä varovaisemmiksi. Sotilaat toivovat näistä aseista tulevaisuuden mega-asetta.

Asevienti ja aseteollisuus: Mikä on aseteollisuuden moraali? 90 % aseista on rikkaiden tuottamia ja suuri osa viennistä suuntautuu köyhiin maihin, jotka käyttävät vähät varansa aseisiin. Suomessa hyvin harvat ovat seuranneet aseteollisuutta, mutta nyt kiinnostus on heräämässä. Suomi on ollut edelläkävijä tiukassa asekaupan lainsäädännössä, ja ajaa nyt omien etujensakin vuoksi tiukkaa lainsäädäntöä laajemmaksi. Sadankomitea sai tälle vuodelle rahoituksen raporttiin, jossa selvitetään suomalaisten aseyhtiöiden tuotantoa ja vientiä; mitä viedään ja minne. Tällä hetkellä suurin osa viennistä suuntautuu Eurooppaan. Ongelmana on kuitenkin se, että esimerkiksi Saksaan viedään aseiden osia, jotka kootaan muualla valmiiksi ja viedään edelleen. Näin ollen on paljon vaikeampaa saada tietoa siitä, minne ase lopulta päätyy.

Valtio on vahvasti sitoutunut aseteollisuuteen ja -vientiin, sitä tuetaan mm. vientituilla. Perinteisesti oikeutuksena on käytetty oman valtion puolustamista. Suurin osa yhtiöistä on kuitenkin jo monikansallisia. Lisäksi omistussuhteet ovat mitä moninaisimpia: esim. osin Suomen valtion omistama Patria omistaa osan yhdysvaltalaisesta yhtiöstä, joka valmistaa rypäleaseita.

Ajankohtaiset aiheet

Tänä vuonna Rauhanliitossa esillä on erityisesti seuraavia kysymyksiä:

Rypäleaseet, joista jo aiemmin puhuttiin; samoin jo mainittu ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko;

Kysymys varustelumäärärahojen lisääntymisestä – varusteluun käytetyt varat ovat huimasti kehitykseen käytettyjä varoja suuremmat!

NATO on nyt niin voimakkaasti pinnalla, että Rauhanliikkeenkin on otettava siihen kantaa, aiemmin rauhanliike ei ole pitänyt sitä kovin merkittävänä kysymyksenä. NATO:n tuomia ongelmia ovat mm. ydinaseet. Vaikka ydinaseita ei jäsenvaltioon tuotaisikaan, esimerkiksi myös ei-ydinasevaltioiden lentäjät opetetaan lentämään ydinasekoneita. Lisäksi viime aikoina on nostettu keskusteluun ns. pre-emptive nuclear strike, eli mahdollisuus ”ennaltaehkäisevään” ydinaseiskuun ” uhan” edessä.

Edelleen esillä ovat myös alueelliset konfliktit, kuten Afganistan: Ongelmana rauhanturvatoiminnassa on, että USA käy omaa sotaansa rauhanturvaoperaation vierellä, ja se vaikuttaa rauhanturvatoimintaan väistämättä. Toinen esimerkki jatkuvista alueellisista konflikteista on Darfur: Konfliktiin ei puututtu, koska Afrikan maat eivät ole päättäjien mielestä niin tärkeitä tai kiinnostavia. Rauhan turvaaminen tällaisella alueella on ”ikävää ja vaarallista”. Rauhanliikkeen on säilytettävä loogisuus siinä, miksi YK:n pitäisi mennä jonnekin mutta ei saisi mennä toiseen paikkaan. Edellytyksenä on aina, että YK:n pitää tehdä päätös lähtemisestä ja olla oikeasti ihmisten puolella (esim. Ruandan kansanmurha olisi pitänyt pystyä estämään!)

Myönteistä kehitystä on tapahtunut siinä, että siviilikriisinhallintaan on panostettu sotilaallisen kriisinhallinnan sijasta.

Lopuksi

Suomen hallituksen suhtautuminen rauhanliikkeeseen on parantunut vuosien aikana, esimerkiksi ulkoasianvaliokunta kuulee rauhanliikkeen mielipidettä lähes kaikissa relevanteissa asioissa, pyydetään lausuntoja ym. Tiiviillä yhteistyöllä on kaksi puolta: Suomessa kaikki tuntevat toisensa ja yhteistyö on helppoa, mutta ulkoparlamentaarisemmin toimiva järjestö olisi kärkevämpi. Riippumattomuuden säilyttäminen hallitukseen nähden, ja toisaalta luottamuksen säilyttäminen kaikkiin osapuoliin on ehdotonta.

Rauha-vuositeeman taustamateriaali

Materiaalin esitteli toinen tiimin koulutusvastaavista, Ilkka Tiensuu

Taustamateriaali sisältää yleisluontoista tekstiä ja erityisartikkeleita rauha-aiheista. Esimerkkeinä Darfur (näppärä esimerkki monista asioista jotka vaikuttavat sodan syntyyn), Kongo, ja rauhan rakentamisesta esimerkkinä Ruanda. Materiaali sisältää myös osion ”Kuinka ja miksi auttaa”, sekä lisäaineistoa: kirjallisuus- ym. lisäaineistovinkkejä, kolumneja ja haastatteluja. Ilkka kävi lyhyesti läpi taustamateriaalin sisältöä. Rauha-riihessä käytiin taustamateriaalia tarkemmin läpi ja viimeistely jatkui vielä viikonlopun jälkeen. Materiaali julkaistaan myöhemmin verkoston internet-sivuilla.

Lauantai jatkui riihityöskentelyllä, jota varten changemakerit jakaantuivat neljään riiheen: Rauha-riihi käsittelemään Rauha- taustamateriaalia ja politiikkapaperia; Kampanjariihi valmistelemaan kampanjaehdotuksia illan jäsenkokoukselle; Paikallisryhmäriihi pohtimaan paikallisryhmien perustamisen edellytyksiä ja toiminnan koetinkiviä; Teologiariihi valmisteli halukkaille illaksi hartauden ja keskusteli Changemakeria koskevista teologisista kysymyksistä.

Riihityöskentelyn lomassa ryhmät pääsivät käyttämään Changemakerin upouusia silkkipainosapluunoita ammattitaitoisessa ohjauksessa. Logoja ja tekstiä painettiin changemakereiden paitoihin ja kangaskasseihin sekä erillisille kangastilkuille. Näkyipä kuivumassa olevan potkuhousujakin!

Changemakerin harjoittelija Anssi veti osin myös feissari-kokemuksiinsa perustuen dialogiharjoituksen ryhmittäin. Harjoittelimme nohevia aloituksia ja kysymysryöppyyn vastaamista, sekä enemmänkin luovuutta vaativia tilanteita kuten miten selvitä dialogitilanteesta suu kiinni teipattuna.

Upean juhlapäivällisen jälkeen klo 18 kokoontui Changemakerin jäsenkokous. Jäsenkokouksesta voi lukea tarkemmin erikseen julkaistavassa pöytäkirjassa.

Lauantai-ilta jatkui kokouksen jälkeen leppoisalla yhdessäololla, maissi-iltapalalla ja saunomisella. Halukkaille tarjottiin mahdollisuus osallistua hartauteen, jonka jälkeen järjestyi spontaanit punainen laulukirja -lauluiltamat.

Sunnuntaina vielä ennen changemakereiden hajaantumista jatkoimme kouluttautumista.

HIV ja aids Afrikassa

Kouluttajana changemaker Marjo Tuovinen

HIV ja aids ovat olleet Changemakerissä esillä, mutta enempi kouluttautuminen aiheesta on jäänyt vielä puuttumaan. Marjo on perehtynyt aiheeseen mm. gradussaan (aiheena HIV-positiivisiin liittyvä stigma) ja seurannut aihetta myös kansainvälisissä konferensseissa.

HIV:n levinneisyyskartta Afrikassa ei ole tasainen. Eräissä maissa yli 30 % väestöstä on HIV-positiivisia, tällaisia ovat Botswana, Zimbabwe, Lesotho, Swazimaa, jotka kaikki sijaitsevat eteläisessä Afrikassa. Eteläisessä Afrikassa on paljon myös maita, joiden HIV-levinneisyys väestössä on 20-30%. Länsi-Afrikassa on vähemmän HIV-positiivisia, ja Pohjois-Afrikassa heitä on hyvin vähän (alle 2 %); toisaalta näistä maista vaikea saada luotettavaa tietoa, ihmiset eivät myöskään käy testeissä yhtä paljon. Selityksiä suurille esiintyvyysluvuille eteläisessä Afrikassa on monia.

Suuri HIV-esiintyvyys on valtava taakka yhteiskunnalle: Jopa kolmasosa väestöstä on vakavasti ja parantumattomasti sairaita ja tarvitsee kalliita lääkkeitä. Ei ole mitenkään liioiteltua sanoa, että HIV/AIDS on Afrikan suurimpia kehityshaasteita. Aids on yleisin yksittäinen kuolinsyy Afrikassa, ja 2/3 AIDS:ia sairastavista on Afrikassa, vaikka maailman väestöstä Afrikassa on vain 10 %.

HIV on virus, joka heikentää ihmisen puolustuskykyä sairauksia vastaan. Sen viimeinen vaihe on AIDS, jolloin elimistön vastustuskyky tauteja vastaan on huomattavasti heikentynyt. Tavalliset sairaudet ovat AIDS-potilaalle vaikeampia, ja esimerkiksi tuberkuloosi on AIDS:ia sairastavalle vaarallinen. AIDS sinänsä ei johda kuolemaan, mutta sen myötä tulevat sairaudet tappavat. On tärkeä muistaa, että HIV-positiivinen voi elää pitkään ilman AIDS:ia. HIV tarttuu suojaamattomassa yhdynnässä tai suuseksissä, verikontaktin kautta (esim. suonensisäiset huumeet, verenluovutus tai ympärileikkaus jossa käytetään samoja välineitä monille), se voi myös tarttua äidistä lapseen raskauden, synnytyksen tai rintaruokinnan aikana. HIV ei voi tarttua tavanomaisessa kanssakäymisessä. Tämä on tärkeä tietää, jotta ihmiset osaavat suhtautua HIV-positiiviseen oikealla tavalla. Eräskin etiopialainen maanviljelijä oli päätellyt, että jos hänen lehmänsä syö pellolta kondomin, hän voi saada tartunnan lehmän maidosta! On myös tärkeä muistaa, että HIV ei tartu helposti!

Miksi juuri Afrikassa? Tälle on monia selityksiä. Marjon mukaan se on pitkälti köyhyysongelma muun muassa seuraavista syistä:

– Maailmankaupan epäoikeudenmukaisuus ja velkaongelmat aiheuttavat kierteen, joka pitää Afrikan köyhänä. HIV:tä vastaan on myös vaikea kamppailla ilman rahaa. Sekä tiedotus että HIV:n hoito maksavat. Lääkepatentit pitävät lääkkeet kalliina
– Naisten ja miesten epätasa-arvo edistää HIV:n leviämistä.
– Lukutaidon ja tiedon puute vaikeuttavat kamppailua HIV:ta vastaan.
– Sodat ja pakolaisuus levittävät HIV:ta. Sodissa eivät vain miehet taistele keskenään, vaan yksi sodankäynnin keinoista on raiskaus – HIV leviää raiskaamalla.
– HI-virus ehti levitä Afrikassa laajalle 60-luvulta lähtien jo ennen kuin se tunnistettiin vuonna 1983.
– HIV-epidemian yhteiskunnallisia vaikutuksia

Afrikassa on 22,5 miljoonaa HIV-positiivista. Epidemian vaikutukset ulottuvat yksilön lisäksi hänen perheeseensä, yhteisöönsä, työpaikkaansa, ja koko yhteiskuntaan ja kaikille yhteiskunnan sektoreille: talouteen, teollisuuteen, maatalouteen ja terveydenhuoltoon. Kun Afrikassa yhteiskunta monesti ei ole niin pitkälle kehittynyt, vaikutukset ovat entistä vakavammat. Myös jo saavutettuja edistysaskeleita on menetetty. HIV syventää köyhyyden kierrettä.

Parhaassa työiässä olevat katoavat työvoimasta. HIV leviää eniten 15-30-vuotiaiden keskuudessa. Tartunnan myötä heidän työkuntonsa heikkenee, tulee sairauspoissaoloja ja lopulta työkyvyttömyys. Yhteiskunnan tasolla talouskasvu heikkenee. Monen teollisuuden kehitys pysähtyy työvoimapulan vuoksi ja pellot jäävät viljelemättä, minkä seurauksena maatalouden tuottavuus vähenee.

Terveydenhuollossa sairaalapaikat loppuvat kesken; samassa sängyssä saattaa olla jopa kolmekin ihmistä. Hoidon taso heikkenee, kun resurssit jaetaan yhä useamman vakavan tapauksen kesken. Monet maat ovat kuitenkin ilahduttavasti panostaneet lääkehoitoon: kalleudestaan huolimatta monet maat, esimerkiksi Tansania, tarjoavat kaikille testeihin menneille tartunnan saaneille ilmaiset lääkkeet.

Usein HIV:sta puhuttaessa katsotaan laajoja talouden näkökulmia. Yksittäinen ihminen näkee sen kuitenkin oman perheensä kautta. Jos perheenjäsen sairastuu ja kuolee, perheen rakenne muuttuu kummalliseksi: usein sairastunut on vanhempi, jonka pitäisi hankkia perheelle elanto. Vanhemmista sisaruksista tulee HIV:n seurauksena perheiden elättäjiä, joiden koulu jää kesken. Perheenjäseniksi usein kuitenkin lasketaan kaukaisempikin suku, joten isovanhemmista, sedistä, serkuista ym. saa tukea. Usein isoäiti adoptoi lapsenlapsensa, ja joutuu viimeisillä voimillaan hankkimaan heille elantoa.

HIV on naisten tauti. Tyypillisin HIV-positiivinen Afrikassa on köyhä, nuori nainen, Afrikassa HIV-positiivisista 61 % on naisia. Suurin yksittäinen syy tähän on naisten ja miesten välinen epätasa-arvo. ”Abstain, Be faithful, use Condom” (pidättäydy seksistä, ole uskollinen, käytä kondomia) ei monelle naiselle toimi. Köyhän naisen on vaikea kieltäytyä seksistä tai edes neuvotella kondomin käytöstä miehen kanssa. Kondomin käytön tuominen esiin tulkitaan epäilyksi miehen uskottomuudesta, ja sen epäily ei suinkaan sovi, ja toisaalta mies alkaa epäillä naisen uskottomuutta. Esimerkiksi Keniassa Victoria-järven rannoilla naisen ostaessa kalaa, seksi on tavallinen maksuväline. Naisten harteilla on myös AIDS-potilaiden hoidon taakka.

Stigma ja syrjintä

HIV/AIDS:iin liittyvästä stigmasta ei paljon puhuta – tai korkeintaan puhutaan hyvin yleisellä tasolla (”Ei saa syrjiä!”) Stigma tarkoittaa henkilön negatiivista arvottamista hiv-positiivisuuden perusteella. HIV-stigman myötä ihmisestä tulee ”hirmuinen seksihurjastelija”, ”syntinen” tai ”uskoton”. Yksilö alkaa menettää ihmisarvoaan, ja alkaa itsekin ajatella olevansa huono ihminen ja varmasti kuolevansa kohta.

Ihmiset alkavat vältellä hiv-positiivista, eivät esimerkiksi istu viereen julkisissa kulkuvälineissä tai kirkossa, eivät osta häneltä ruokaa torilla, eivät pidä häntä enää ystävänään. Ellei sinulla ole ketään joka sinusta välittäisi ja huolehtisi, on Afrikassa kuin kuolema.

Syrjintä tarkoittaa henkilön asettamista epäedulliseen asemaan hiv-positiivisuuden perusteella. HIV-positiivinen ei esimerkiksi saa työpaikkaa tai menettää asiakkaansa. Aiemmin oli jopa lakeja ja käytäntöjä, jotka eristivät HIV-positiiviset muista ihmisistä. Nämä ovat onneksi häviämässä ainakin lakien tasolla.

Usein ihminen pitää HIV-positiivisuuden salaisuutena, joten ihmiset eivät tiedä kuinka moni ympärillä onkin saanut tartunnan. Nähdään, että ympärillä kuolee ihmisiä, mutta ei tiedetä, että kuoleman taustalla on AIDS.

AIDS tappaa – vai sittenkin stigma? Valistusjulisteissa näkee usein sloganeja, kuten ”Aids tappaa”, mutta mikä AIDS:issa tappaa? Fyysisesti ihminen voi olla hyvinkin terve, mutta stigma syö häntä sisältä. Se vaikuttaa ihmissuhteisiin, ja kaikkeen elämässä, se on niin sanottu ”toinen epidemia”. Ihmiset eivät edes uskalla hakeutua hoitoon stigman pelossa, ja stigma haittaa ehkäisykampanjoita muillakin tavoilla.

Aiemmin mainittu ABC ei myöskään toimi nuorille. Ennen ihmiset menivät Afrikassa naimisiin jo 12-vuotiaina, joten seksin harrastaminen nuorena kuului asiaan. Nyt naimisiinmenoikä on noussut, mutta kiinnostus seksiin on luonnollisesti säilynyt ennallaan. Tiukkojen kristillisten moraalisääntöjen noudattamaan kehottaminen ei ehkäise AIDS-epidemiaa, vaan on opetettava nuoria harrastamaan turvallista seksiä joka ei satuta häntä itseään tai toista. Tähän tarvitaan kokonaisvaltaisia ehkäisykampanjoita. Avainasemassa on myös naisten oikeuksien parantaminen, jotta sekä miehet että naiset tietävät, että naisella on oikeus omaan ruumiiseensa. Naisen on saatava myös omaa rahaa, ettei hän ole täysin miehestä riippuvainen.

Stigma on HIV- epidemian suurimpia haasteita. Sen taustalla ovat kulttuuriset arvot, vallan rakenteet ja tabut kuten seksi. Miten voi alkaa puhua asioista, joista ei voi puhua?

Afrikka ilman aidsia? – HIV-epidemia kuriin

Afrikkalaisilla on tapana ajatella asioista optimistisesti: Aids saadaan hävitettyä, kun toimitaan sen hävittämiseksi. Paidoissa voi nähdä sloganeja kuten ”Africa without aids is possible”. Ellei meillä ole toivoa, Afrikka hukkuu aidsiin, ja se hukkuu siihen yksin. Meidän tulee toimia aidsin pysäyttämiseksi. Siihen tarvitaan rahaa ja oikeaa asennetta! Tärkeitä toiminnassa AIDS:ia vastaan ovat kokonaisvaltaiset ehkäisykampanjat, oikea tieto, ihmisten elämänhallinnan tukeminen ja testeihin rohkaiseminen. Nuorille pitää puhua seksistä avoimesti, ja myös kuunnella heitä. Nuoria pitää auttaa ajattelemaan nykyhetkeä pidemmälle. Vaikka HIV- epidemia ei ole miesten syy, miehet kuitenkin päättävät Afrikassa seksiasioista enemmän kuin naiset, joten miehiä on kannustettava käyttäytymään vastuullisesti.

Naisille toimivia ehkäisystrategioita on otettava käyttöön. Tällaisia ovat naisten kondomi (nainen voi päättää kondomin käytöstä) ja mikrobisidit (viruksia tappavat aineet emättimessä; tätä nainen voi käyttää tätä myös miehen tietämättä). Mikrobisidejä käyttäessä voi myös tulla raskaaksi, mikä mahdollistaa hiv-positiivisille lasten saannin.

Hiv-positiivista on hoidettava. Riittävä ravinto ja lääkehoito on turvattava jokaiselle tarvitsevalle. Lääkkeiden hinnat on saatava laskemaan, ja halpojen kopiolääkkeiden valmistaminen on tehtävä mahdolliseksi: Lääkefirmat eivät halua luopua patenteista, minkä vuoksi köyhät maat eivät pysty tuottamaan omia lääkkeitään. Tähän kansalaisjärjestöt voivat kampanjoillaan puuttua.

HIV-tartuntaan liittyvää stigmaa vastaan on kamppailtava.

Seuraavassa esimerkkejä siitä, mitä itse voi tehdä:
– Kanna punaista nauhaa merkkinä siitä että välität
– Vetoa päättäjiin: Heillä on hallussaan rahavaroja ja valtaa
– Kampanjoi aids-lääkkeiden saatavuuden edistämiseksi
– Kamppaile stigmaa ja ennakkoluuloja vastaan
– Adoptoi aids-orpo

Ilmastonmuutos, kehitysmaat ja Kirkon ulkomaanapu

Vieraana Katri Suomi, Kirkon Ulkomaanavun ilmastonmuutosasiantuntija

Kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet viimeisten 30 vuode aikana noin 70 %, ja ilmaston lämpeneminen on kiihtynyt viime vuosina. Uusimman IPCC:n eli Kansainvälisen ilmastopaneelin raportin mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat olemaan suurimmat köyhille maille, ja köyhimmille ihmisille rikkaissakin maissa (kuten hurrikaani Katrinan tuhotessa New Orleansin). IPCC:n mukaan haavoittuvimpia ovat pienet kehittyvät saarivaltiot, Afrikka, suuret suistot erityisesti Aasiassa ja napa- alueet.

Ilmastonmuutosta ei voida enää torjua, mutta nopeasti toimimalla on mahdollista rajoittaa sitä. Tiukatkin rajoitustoimet vaikuttavat lämpötiloihin vasta 2030-luvulla. Positiivista on, että tilaisuus yhteistyöhön on nyt nähty. Enää ei ilmastonmuutoksen tapahtumista ja ihmisen vaikutusta siihen kyseenalaisteta. Britti Sternin raportin jälkeen myös useimmat maat hyväksyivät ajatuksen, että ilmastonmuutoksen ratkaiseminen tulee halvemmaksi kuin toimettomuuden seuraukset.

Korkeimman hinnan ilmastonmuutoksesta maksavat kehitysmaat, vaikka rikkaat maat ovat aiheuttaneet ongelman. Rikkaissa maissa maailman väestöstä on noin 15 %, mutta ne tuottavat päästöistä lähes puolet. Kiinan ja Intian voimakkaan talouskasvun vuoksi niiden päästöjen kokonaismäärät lähenevät rikkaiden maiden tasoa, mutta henkilöä kohden laskettu ekologinen jalanjälki on huomattavasti pienempi. Haavoittuvimmat noin sata maata tuottavat vain 3,2 % hiilidioksidipäästöistä.

Ilmastokatastrofeista 98 % on kohdannut kehitysmaita. Rikkaat maat sijoittavat jo nyt paljon rahaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Kehitysmaiden sopeutumismahdollisuuksiin puolestaan on kansainvälisesti käytetty vasta 26 miljoonaa dollaria, saman verran kuin Iso-Britannia käyttää viikossa tulvasuojien rakentamiseen.
Ilmastonmuutoksen vuoksi Afrikassa naiset ja lapset kulkevat pidempiä vedenhakumatkoja, kun taas Ganges-joen suistossa ihmiset rakentavat bambusta ei-niin-tehokkaita tulvasuojia. Eri alueilla haasteet ovat erilaiset, riippuen maantieteestä, sekä poliittisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteesta. Esimerkiksi nälänhädät ja trooppiset myrskyt tulevat lisääntymään, ja trooppiset taudit leviävät laajemmalle

Ellei ilmastonmuutosta huomioida kehitysyhteistyössä, voi ilmastonmuutos tehdä tähänastisen työn tyhjäksi. Toiminnan on oltava nopeaa, jo katastrofiapuakin. Vaikka ilmastonmuutos uhkaa tehdä tyhjäksi kehitysyhteistyön saavutuksia, on viesti joka puolelta positiivinen: asiaan voidaan vaikuttaa! KUA on Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö ja toiseksi suurin katastrofiavun antaja. Katastrofiavun määrä on viime vuosina lisääntynyt huikeasti, mikä on huono suunta, koska tavoitteena pitäisi olla katastrofien ehkäiseminen ja valmiuden niiden varalle lisääntyminen.

Tähän asti ilmastoaspekti ei ole ollut tiedostetusti mukana kehitysyhteistyössä. Yksittäisissä projekteissa kyllä, mutta ns. mainstreaming on puuttunut. Harvassa KUA:nkaan projektissa ilmastonäkökulma on mukana, mutta toisaalta läheskään kaikki niistä eivät ole sen luontoisia että se olisi tarpeellista.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen mahdollisuuksien parantaminen on avainasemassa. Esimerkiksi jos ihmisten ruokavalio perustuu useampiin kasveihin, katastrofin iskiessä on suuremmat mahdollisuudet sopeutua uuteen tilanteeseen. Afrikassa sääolosuhteet vaihtelevat suuresti jo ennen ilmastonmuutosta, joten sopeutumistyötä on runsaasti tehty. YK:n avulla monissa maissa on tehty NAPA:t, National Adaptation Plans eli kansalliset sopeutumissuunnitelmat. Näihinkin vaikuttaminen on tärkeää. KUA:n projektit lähtevät köyhimpien ihmisten näkökulmasta, eli tehomaatalouden kaltaiset ratkaisut ilmastonmuutokseen eivät ole ensisijaisia.

Katri Suomen edellinen työpaikka oli ympäristöministeriö. Siellä työ on pitkälti kansallista valmistelua, tällä hetkellä tehdään pitkäaikaista kansallista strategiaa ilmastonmuutoksen suhteen. Kansainväliset tavoitteet neuvotellaan EU-tasolla. Ministeriöistä ympäristöministeriö on ollut eniten ympäristön puolella – näkökulma siellä on eri kuin esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriössä. Ilmastokysymysten tiedostus on kuitenkin laajenemassa.

Ilmastonmuutosasiantuntija on KUA:ssa uusi tehtävä, ja tehtävänkuvaa nyt määritellään. Asiantuntija tulee auttamaan kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun linjauksissa ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Nyt KUA:ssa muotoillaan toiminnan strategiaa seuraaviksi neljäksi vuodeksi: Ilmasto on yksi painopiste, joka vaikuttaa myös kohteiden valinnassa. Toimenkuvaan kuuluu myös ilmasto- ja kehityspolitiikan seuraaminen kansainvälisellä, EU-, ja kansallisella tasolla, sekä ilmastonmuutokseen liittyvä verkostoituminen; KUA:n oman toiminnan ympäristökuormittavuuden tutkiminen ja vähentämistä koskevan kehityssuunnitelman laatiminen sekä ilmastonmuutokseen liittyvään vaikuttamistyöhön osallistuminen. Syksyllä KUA lanseeraa kansalaiskampanjan ilmastonmuutokseen liittyen.

Viikonlopusta raportoi Pilvi Innola, asia- ja muut virheet ensisijaisesti raportoijan.