Heikko valvonta on tuonut hikipajavaatteet suomalaisten hyllyille

Puhtaat vaatteet –verkoston raportti paljastaa

Merkittävä osa suomalaisille myytävistä vaatteista on peräisin valmistajilta, joiden työolojen valvonta on erittäin puutteellista tai olematonta, käy ilmi Puhtaat vaatteet –kampanjaverkoston maanantaina julkistamasta selvityksestä. Suomalaisten vaateyhtiöiden hankinnat kaikkein heikoimpien työolojen maista ovat parissa kolmessa vuodessa selvästi lisääntyneet, mutta yhtiöiden vastuullisuusvalvonta ei ole vastaavasti tehostunut. Yksi kyselyyn vastanneista yrityksistä on hankkinut vaatteita sotilasjuntan hallitsemasta Burmasta, toinen ilmoittaa harkitsevansa vaatteiden teettämistä Pohjois-Koreassa.

FinnWatchin toteuttama kyselytutkimus kattaa 28 yritystä, jotka myyvät Suomessa vaatteita tai urheiluvaatteita ja –välineitä. Samat yhtiöt saivat tutkija Outi Moilalan kyselyn vastattavakseen myös vuosina 2006 ja 2007. Raportti siis mittaa, onko suomalaisen vaate- ja urheiluyhtiöiden vastuullisuus lisääntynyt ja tuotanto-olojen valvonta parissa vuodessa parantunut.

Edistystä on tapahtunut vain vähän tai ei ollenkaan, raportissa päätellään. Useimmilla kyselyyn vastanneilla yrityksillä on kyllä käytössään yhteiskuntavastuun ohjeisto, jota parin yhtiön tapauksessa on myös kehitetty kattavampaan suuntaan. Ohjeiston toteutus ja sen valvonta on kuitenkin yhä erittäin puutteellista, raportin tekijä päättelee.

13 kotimaisesta vaateyhtiöstä kymmenen ilmoittaa, ettei niillä edelleenkään ole käytössä minkäänlaista vastuullisuusvalvontaa tai että tarkastukset hoidetaan laadunvalvonnan yhteydessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaatteiden tekijöiden työoloja ole uskottavalla tavalla valvottu.

Urheilualan 11 yhtiöstä ulkopuolisia tarkastuksia käyttää vain yksi eli Amer Sports, joka ei kuitenkaan kerro tarkastusten tuloksista. Toisin kuin useat muut kansainväliset urheiluyhtiöt Amer ei myöskään ole julkistanut hankintaketjuaan.

Tavaratalot ja marketketjut ovat hoitaneet vastuuvalvontansa liittymällä yritysten eettiseen BSCI-järjestelmään. Se tekee tehdastarkastuksia yritysten yhteiseen käyttöön. Suomalaisyhtiöistä BSCI-järjestelmän edelläkävijöitä ovat Kesko, Tuko ja Stockmann. Nyt verkostoon kuuluvat yhtä lukuun ottamatta kaikki selvitykseen osallistuneet tavaratalo- ja marketketjut.

Jäsenyys ei tarkoita sitä, että läheskään kaikki jäsenyhtiölle vaatteita tuottavat tehtaat olisivat BSCI:n tarkastusten piirissä tai että ne olisivat läpäisseet tarkastuksen.

Hikipajavaatteita nälkäpalkalla?

Puhtaat vaatteet -verkoston mukaan valvonnan heikkous tai laiminlyönti on jo tuonut hikipajoissa nälkäpalkalla tehdyt vaatteet myös suomaisten vaatekaappeihin. Verkosto vaatiikin suomalaisilta yrityksiltä, että ne valvonnan tehostamisen ohella tekisivät hankintaketjustaan läpinäkyvän, jotta myös kuluttaja olisi perillä hankkimansa vaatteen alkuperästä. Vähintään alkuperämaan merkitsemistä Suomessa myytäviin vaatteisiin suositetaan myös FinnWatchin tutkimusraportissa.

Suomalaisten vaatteiden alkuperämaissa useimmin havaitut ongelmat ovat tehtaiden ylipitkät työpäivät, pätkityt työsuhteet sekä alhainen pakkataso, joka ei tosiasiassa takaa edes minimitoimeentuloa. Brittiläisen Oxfam-järjestön teettämän tuoreen palkkavertailun mukaan jopa puolet aasialaisista tekstiili- ja vaatetustehtaista maksaa säännöllisesti työntekijöilleen vähemmän kuin laillinen minimipalkka edellyttäisi.

Laillisista minimipalkoista tinkiminen merkitsee jo todellisia nälkäpalkoja, sillä useissa vaatteita tuottavissa maissa lailliset minimipalkat ovat kaukana elämiseen riittävästä palkkatasosta. Pahimpia on tilanne Suomenkin markkinoille tuottavassa Bangladeshissa, jossa alan minimipalkka pitäisi kolminkertaistaa, jotta se vastaisi minimitoimeentuloon riittävää palkkatasoa.

Bangladeshin maine nälkäpalkkoja maksavana maana on saanut liikkeelle myös maan vatetusteollisuuden suuret asiakasyhtiöt. Alkuvuodesta joukko tunnettuja vaatejättejä vetosi yhteisessä kirjeessä Bangladeshin pääministeriin, jotta maa ryhtyisi kohentamaan alan minimipalkkatasoa.

Lisää vaatteita ”riskimaista”

Epäeettisen vaateostoksen riskiä kasvattaa se, että suomalaiset vaatekauppiaat ovat raportin mukaan lisänneet merkittävästi ostojaan maista, joita yritykset itsekin nimittävät ”riskimaiksi”. Kehnojen työolojen, alhaisen palkkatason ja huonosti toimivan valvonnan maihin kuuluvat Bangladeshin lisäksi mm. Kiina, Vietnam, Thaimaa ja Indonesia, joiden yhteinen osuus Suomeen tuotavista vaatteista on kasvussa.

Vaatemäärällä mitattuna yli puolet suomalaisten ostamista vaatteista tuli vielä vuonna 2008 Suomeen Euroopasta. Kiinan osuus tuonnista oli virallisesti vajaa kolmannes ja muiden Aasian maiden alle kymmenen prosenttia. Alkuperän jäljittämistä vaikeuttaa se, että myös osa Euroopasta tuotavista vaatteista on alun perin valmistettu Aasiassa.

Suomalaisten vaatteiden alkuperälistalla pahamaineisimpia maita ovat sotilasjuntan hallitsema Burma ja kommunistihallinnon ulkomaailmalta sulkema Pohjois-Korea. Kansainvälinen työjärjestö ILO kehotti jo vuonna 2000 jäsenmaidensa hallituksia ja yrityksiä välttämään taloudellista yhteistyötä Burman kanssa maassa systemaattisesti käytettävän pakkotyön vuoksi.

Suomalaisista vaateyhtiöistä Veljekset Halonen Oy kertoi tutkimusraporttia koottaessa tuottaneensa vaatteita myös Burmasta. Luhtana tunnettu L-Fashion Group taas on tilannut vaatteiden näyte-eriä Pohjois-Koreasta. Kansainvälisten ammatti- ja ihmisoikeusjärjestöjen yhtäpitävien arvioiden mukaan uskottava työolojen valvonta Burmassa ja Pohjois-Koreassa on käytännössä mahdotonta.

Veljekset Halonen Oy ilmoitti maaliskuussa Puhtaat vaatteet –verkostolle, että se on lopettanut kaikki vuoden 2009 ja 2010 tilaukset Burmasta sekä agenteilta, joitten vaate-erät voivat olla peräisin Burmasta. Halonen ei myöskään aio enää teettää vaatteita Bangladeshissa.

Puhtaat vaatteet –verkosto aloittaa Suomessa

Kevään aikana Suomessa toimintansa aloittava Puhtaat vaatteet –verkosto kuuluu kansainväliseen Clean Clothes –kampanjaan, joka pyrkii kohentamaan työoloja tekstiilien, vaatteiden ja jalkineiden globaalissa tuotantoketjussa. Clean Clothes –kampanja toimii 13 Euroopan maassa, mm. kaikissa Pohjoismaissa.

Suomesta Puhtaat vaatteet –verkostoon kuuluvat Palvelualojen ammattiliitto PAM, TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto, Toimihenkilöunioni, Reilun kaupan puolesta Repu, Changemaker –nuorisoverkosto sekä Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK.