Changemakerin ilmasto-ohjelma

Changemaker hyväksyi jäsenkokouksessaan 21.1.2007 verkoston kaksivuotisen vuositeeman ”ilmasto” ohjelmaksi seuraavaa:

——————————————————————–

Changemaker on huolestunut ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista maailmassamme.

Ilmastonmuutos on vakava ympäristö- ja ihmisoikeusongelma. Sään ääri-ilmiöt, aavikoituminen ja muut ilmastonmuutoksen kärjistämät ympäristöriskit tuhoavat luonnon monimuotoisuutta, lisäävät kuolleisuutta ja tuottavat kärsimystä eri puolilla maailmaa, mutta erityisesti niillä alueilla, jotka ovat ennestään vaikeuksissa. ”Sopeutukoon ken voi!” ei voi olla rikkaiden maiden vastaus ilmastonmuutoksen luomaan haasteeseen. On toimittava globaalisti myös niiden hyväksi, joiden mahdollisuudet sopeutua muutokseen ovat heikot.

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii aktiivisempaa ja sitoutuneempaa toimintaa kaikilta yhteiskunnan sektoreilta. Tämän vuoksi Changemaker vaatii, että:

1. Suomen tulee tehdä päätös kasvihuonekaasupäästöjensä leikkaamisesta 30 % vuoteen 2020 ja 80 % vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta. Suomen on oltava aktiivisesti mukana EU:n hiilidioksidipäästökaupassa. Päättäjien on huomioitava ilmastonmuutoksen hillitseminen kaikessa päätöksenteossa, ei pelkästään ympäristöä ja energiaa koskevassa lainsäädännössä. Luvut on mahdollista saavuttaa, mutta se vaatii päättäjiltä rohkeita päätöksiä. Yritykset, yhteisöt ja kansalaiset on vastuutettava mukaan yhteiseen työhön ilmastomuutoksen taltuttamiseksi.

Rikkaiden maiden, kuten Suomen, tulee samaan aikaan päästövähennysten kanssa lisätä kehitysyhteistyötä. Kehitysmaita tulee tukea siirtymisessä uusiutuvien energiamuotojen käyttöön ja puhtaampaan tekniikkaan. Maamme korkeaa teknologista osaamista on vietävä kehitysmaihin silloin, kun se on tarpeen köyhyyden vähentämiseksi ja siirtymiseksi kestävään kehitykseen, vaikkei siitä meille välitöntä taloudellista hyötyä koituisikaan.

Ympäristöpakolaisuus on otettava huomioon Suomen pakolaispolitiikassa. Suomalaisten poliitikkojen tulee toimia sen puolesta, että ympäristöpakolaisuus tunnistetaan, tunnustetaan ja otetaan mukaan myös kansainvälisiin pakolaissopimuksiin. Ilmastonmuutos vie toimeentulomahdollisuudet monilta ihmisiltä eri puolilla maailmaa, ja YK:n arvion mukaan vuoteen 2010 mennessä 50 miljoonaa ihmistä joutuu jättämään kotinsa ympäristötuhojen vuoksi. Ilmastonmuutoksesta ovat vastuussa etupäässä rikkaat maat, joten myös meidän on kannettava merkittävä vastuu ympäristöpakolaisista.

2. Kuntien tulee sitoutua Kuntaliiton ilmastonsuojelukampanjaan. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen on oltava keskeinen tavoite rakentamisen, liikkumisen sekä jätehuollon suunnittelussa, ja se on huomioitava kaikessa päätöksenteossa. Kuntien tulee tukea kevyttä liikennettä ja joukkoliikennettä entistä enemmän, jotta niistä tulee houkuttelevia vaihtoehtoja. Uusien asuinalueiden kaavoituksessa, suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on otettava huomioon kestävän kehityksen periaatteet asettamalla erityistä painoarvoa ympäristöystävällisten energiamuotojen saatavuuteen ja kotitalousjätteiden kierrätykseen. Kuntien on tiedotettava aktiivisesti kuntalaisiaan ja toimittava niin, että kuntalaisilla on hyvät mahdollisuudet elintapojensa muuttamiseen. Kuntien on seurattava toimiensa toteutumista ja vaikutuksia ilmastoon.

3. Kirkkojen on otettava ilmastonmuutoksen haaste vakavasti ja toimittava ilmastonmuutoksen uhrien hyväksi. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja kestävän kehityksen periaatteet tulee huomioida kirkkojen kaikessa toiminnassa. Kirkkojen on myös aktiivisemmin pyrittävä vaikuttamaan päättäjiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suomessa toimivien tunnustuskuntien on sitoutettava seurakuntansa ottamaan kestävän kehityksen periaatteet huomioon kaikessa toiminnassaan. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ympäristödiplomia on kehitettävä kattavammaksi, ja kirkon on vaadittava jokaista seurakuntaa sitoutumaan siihen.

4. Seurakuntien tulee sitoutua täyttämään ev. lut. kirkon ympäristödiplomin kriteerit. Niiden tulee toteuttaa kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisen ja kestävän kehityksen periaatteita kaikessa toiminnassaan myös silloin, kun ympäristödiplomin kriteerit eivät niitä edellytä. Kirkon kasvatustyössä on panostettava enemmän ympäristökasvatukseen.

5. Yksittäisen kansalaisen on kannettava vastuunsa kasvihuonekaasupäästöistään. Kansalaisten on vähennettävä energiankulutustaan, suosittava uusiutuvia energialähteitä, vähennettävä liikkumisensa päästöjä, suosittava lähiruokaa ja kierrätettävä. Kansalaisten tulee toimia aktiivisesti sen puolesta, että työ ilmastonmuutosta vastaan otetaan vakavasti heidän lähiympäristössään ja kestävän kehityksen periaatteita noudatetaan.

Changemaker jäsenkokouksessaan 21.1.2007